Ilon huomaaminen: ihmiskeskeisen projektinhallinnan johtaminen

Lue litterointi:

Kokeilemme podcastiemme litterointia ohjelmiston avulla. Antakaa anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet, sillä botti ei ole sataprosenttisen tarkka.

Galen Low: Hei kaikki ja kiitos, että kuuntelette. Nimeni on Galen Low, ja edustan Digital Project Manageria. Olemme digitaalisten ammattilaisten yhteisö, jonka tavoitteena on auttaa toisiamme kehittämään osaamistamme, vahvistamaan itseluottamustamme ja verkostoitumaan, jotta voimme kasvattaa projektinhallinnan arvoa digitaalisessa maailmassa. Jos haluat kuulla siitä lisää, käy osoitteessa thedigitalprojectmanager.com.

Tänään puhumme siitä, miksi ihmisten pitäminen digitaalisen projektinhallinnan keskiössä on niin tärkeää ja millaisia tuloksia voit odottaa, jos toimit oikein. Kanssani on DPM:n oma yhteisösuhteista vastaava johtaja Courtney Johnston eli tuttavallisemmin CJ!

Courtney Johnston: Hei, Galen! Olen niin innoissani siitä, että sain katsoa ja kuunnella tuon aloituksen tekemistä livenä. Et tiedä tätä, mutta taidan laittaa sinut ääniammattilaisten rekisteriin, jotta voisimme saada uuden tulovirran, koska sinua on aivan mahtavaa kuunnella.

Galen Low: Olisi todella hauskaa saada profiili jollekin sellaiselle verkkosivustolle. Osa tiimistämme on itse asiassa käynyt läpi ääninäyttelijöiden ja muiden ääniammattilaisten tietokantoja, ja kuunnellut niitä kaiuttimesta.

Olen otettu siitä, että ajattelet minun olevan sillä tasolla. Kaikilla hyvillä asioilla on kuitenkin puolensa: ääneni kuulostaa mielestäni nasaalilta ja melko karkealta. Mutta olen iloinen siitä, että sinä ja ehkä jotkut muut eivät ajattele niin.

Mutta mennään asiaan. Voisitko ensin kertoa kuuntelijoillemme hieman siitä, miten sinusta alun perin tuli digitaalinen projektipäällikkö ja millaisten projektien parissa olet työskennellyt?

Courtney Johnston: Se on hauska tarina, kuten useimmat asiat. Minusta tuli digitaalinen projektipäällikkö täysin sattumalta. En todellakaan herännyt kaksitoistavuotiaana ajatellen, että ryhtyisin tähän. Opiskelin liiketoimintaa ja markkinointia. Ensimmäinen työpaikkani oli mainostoimistossa Waterloossa Ontariossa.

Alaan perehtyneet tietävät todennäköisesti, mistä toimistosta puhun. Se oli aivan taianomainen työpaikka, mutta ensimmäisessä työssäni olin vastaanotossa. Se oli ainoa työ, jonka sain, mutta olin onnellinen saadessani jalan oven väliin. Avasin postia, jos muistat, millaista toimiston postin saaminen oli, järjestin muiden postit kansioihin ja postikärryyn ja toimitin ne eteenpäin.

Sivutin ihmisiä, jos he olivat myöhässä kokouksista, ja tein kaikenlaista sellaista. Kuljin kuitenkin jatkuvasti käytävillä kysellen: tarvitsetteko apua, voinko tehdä jotain, mitä voin tehdä? Olin lumoutunut ja rakastuin siihen, kun seurasin luovan tiimin ideointia ja kauniiden painettujen mainosten rakentamista.

Vaikka kyse olisi ollut maataloustyökalusta tai jostain vastaavasta, prosessi oli mielestäni hämmästyttävä. Olin täysin haltioitunut seuratessani, kuinka kaikki alkoi muodostua kokonaisuudeksi. Lopulta joku kysyi: “Hei, CJ, osaatko HTML:ää?” Vastasin, etten todellakaan osaa, mutta voin opetella. Niinpä minulle opetettiin, miten tagi avataan ja suljetaan. Sitten sain dataa, joka piti syöttää Dreamweaveriin. Muistatko Dreamweaverin? Nyt paljastan taas ikäni. Mutta rakastin sitä.

Rakastin sitä todella. Oli jännittävää olla osa tiimiä. Se oli ensimmäinen oikea työni sillä alalla, ja omaksuin sen täysin. Paras ystäväni ja minä olimme opiskelleet yhdessä. Saimme molemmat työpaikan samasta toimistosta, mutta tiemme erkanivat: minä siirryin digitaaliseen puoleen ja hän pysyi vahvasti perinteisellä puolella.

Puhumme edelleen usein eri kieliä nykyisissä rooleissamme, mikä on aina kiinnostavaa. Rakkauteni digitaaliseen maailmaan perustuu ennen kaikkea lempisanaan, jonka sinäkin tunnet, Galen, koska käytän sitä joka päivä: hypoteesiin. Rakastan kokeilemista ja mahdollisuutta julkaista jotain, nähdä melkein heti, mitä tapahtuu, ja muuttaa suuntaa tarvittaessa.

Jos painetussa projektissa menee jokin pieleen, kuten minulle on käynyt, sitä on paljon vaikeampi korjata kuin digitaalista projektia. Rakastan tätä joustavuutta, koska ihmiset tekevät jatkuvasti virheitä. Urani on vienyt minut kaikenlaisten projektien pariin.

Olen tehnyt kaikkea mahdollista, myös täyden palvelun töitä. Olen tehnyt radiomainoksia, ja suosikkini tuotettavista asioista on edelleen radiomainos. Prosessi on kiehtova: kun poistut radiostudiosta, projekti on valmis. Käsikirjoitus on tehty, ääninäyttelijä löydetty, äänitys suoritettu ja miksaajat ovat koonneet kaiken. He ovat taikureita. He kokoavat kaiken yhteen, ja lopputuloksena on pieni valmis projekti, joka lähtee maailmalle.

Olen tehnyt myös ulkomainontaa ja bussipysäkkimainoksia. Olen tehnyt kaikenlaista: mikrosivustoja ja muuta. Saavutukseni on se, että tein aikoinaan Googlen kanssa paljon bannerimainoksia ja olin sähköpostiketjussa Sergey Brinin kanssa. Siinä päivän nimidroppaukseni. Hän on yksi Googlen perustajista.

Galen Low: Olisipa meillä torvi, jota voisi soittaa. Jotkut podcastit soittavat torvea aina, kun joku mainitsee julkkiksen nimen.

Courtney Johnston: Sergey Brin. Se tapahtui aikana, jolloin bannerimainokset hallitsivat digitaalista maailmaa. On ollut hienoa seurata myös digitaalisen alan kehitystä. Aloitin digitaalisten projektien parissa 2000-luvulla, ja sen seuraaminen, miten paljon kaikki on muuttunut, on ollut hämmästyttävää.

Kun ajattelee, mistä aloitimme — liikegrafiikasta ja bannereista, joiden sanottiin olevan vallankumouksellisia — ja vertaa sitä nykyhetkeen, jolloin verkkosivustot pystyvät kaikkeen, käytössämme on uutta teknologiaa ja tekoälyä ja jopa hämmästyttäviä robottikoiria, digitaalinen maailma on muuttunut valtavasti.

Painetut mainokset eivät mielestäni ole kehittyneet yhtä paljon kuin digitaaliset, joten taisin valita oikean polun. Kaikki alkoi tagien avaamisesta ja sulkemisesta.

Galen Low: Eikö juuri siinä ole koko asian ydin? Halukkuudessa hypätä nopeasti muuttuvaan asiaan, oppia uutta ja opetella avaamaan ja sulkemaan tageja.

Siinä on intohimo luomiseen, nopeaan tekemiseen ja hypoteesin testaamiseen ilman, että 67 jalkaa leveään mainostauluun tulee valtava kirjoitusvirhe.

Courtney Johnston: Totta. Se ei koskaan mennyt aivan niin pitkälle, mutta melkein. En unohtanut sitä hetkeä elämässäni.

Ajattelin, etten halua enää työskennellä painetun materiaalin parissa. Se ei ollut minun juttuni. Opettelen edelleen uusia työkaluja, kuten me kaikki: hyödynnämme uusia työkaluja, uusia ajattelutapoja ja uusia työskentelytapoja. Se on jatkuva tietotulva, mutta parhaalla mahdollisella tavalla. Kuin kesällä kasvoille osuva vesiletkun suihku: ensin ajattelet, että tämä on mahtavaa, koska tästä syntyy niin paljon hyvää.

Galen Low: Meidän pitäisi tehdä tämä uudestaan ja omistaa erillinen jakso asioille, joita kaipaamme Macromedia Flashista.

Courtney Johnston: Voi luoja.

Galen Low: Se voisi olla seuraava jaksosi.

Courtney Johnston: Ja tilaa ohjelma, Galen.

Galen Low: Nuoremmat kuuntelijamme ajattelevat, että olemme vanhoja. He saattavat myös kuvitella alussa kuvailemasi postihuoneen kaltaisen hullun Madison Avenue -kohtauksen, jossa nousit postihuoneesta urasi huipulle.

Courtney Johnston: Minulla oli oma kirjeenavaaja, koska paperihaavat olivat todellinen työtapaturmariski.

Galen Low: Ammattitauti.

Courtney Johnston: Aivan.

Galen Low: Tiedän sinusta vielä yhden asian, jonka haluan tuoda esiin. Sinua kuvaillaan hyvin empaattiseksi ihmiseksi ja luonnostaan taitavaksi tarinankertojaksi. Ovatko nämä kuvaukset mielestäsi totta? Miten ne ovat auttaneet tai haitanneet sinua projektipäällikön urallasi?

Courtney Johnston: Se on erinomainen kysymys. Empatia on ollut osa minua lapsesta asti. Jo päiväkodin raporteissa kerrottiin, että olin hajamielinen, koska olin liian kiireinen huolehtimaan toisesta lapsesta, joka kaipasi äitiään. Sanoin hänelle, että kaikki järjestyy ja äiti tulee takaisin.

Hoitava ja huolehtiva puoli on siis aina ollut osa elämääni, enkä ole koskaan pystynyt luopumaan siitä, vaikka olisin joskus ajatellut, että minun pitäisi olla työssäni joku toinen. Se ei kuitenkaan ole aina pelkästään myönteistä, koska omaksun helposti muiden tunteita ja kannan niitä mukanani. Rakastan silti tätä puolta itsessäni. Olen tarpeeksi vanha ajatellakseni, että tällainen minä olen, ja pidän siitä.

Ja sitten tarinankerronta. Olenko hyvä siinä? En tiedä. Kerron tarinoita, pidän jutustelusta ja siitä, että saan kertoa ihmisille elämässäni tapahtuneista absurdeista asioista ja kuulla heidän tarinoitaan. Olen myös aina ihaillut muiden tarinankertojien esiintymistä.

Tarinankerronta ja empaattisuus ovat hyödyksi monissa tilanteissa, kuten ystävyyssuhteissa. Työpaikoilla niitä ei kuitenkaan ole aina hyväksytty helposti. On ollut ajatus, että täytyy olla erittäin ammattimainen eikä henkilökohtaisia asioita saa tuoda työhön.

Uskon kuitenkin, että työskentely muiden ihmisten kanssa ja yhteyden luominen edellyttävät jonkinasteista haavoittuvuuden tuomista pöytään. Työ ei välttämättä ole perhe, mutta joukkuevertauksena se toimii mielestäni nykyään paremmin.

Kun työskentelet muiden ihmisten kanssa, sinun on tuotava mukaan osa haavoittuvuudestasi. En aio muuttua. Jotkut sanovat, että CJ laulaa joskus tehtävälistansa, mikä on ärsyttävää, tai käyttää kokouksessa liian kauan aikaa jonkin typerän tarinan kertomiseen. Tällainen minä olen.

Jos ihmiset sanovat, että olet liian paljon jotain tai että sinun pitäisi olla vähemmän oma itsesi, heidän pitäisi etsiä sitä “vähempää” jostain muualta. Sinun kannattaa pysyä omana itsenäsi.

Galen Low: Rakastan tuota. Ja tässä sisäpiirin vinkki niille, jotka haluavat työskennellä DPM:llä: olkaa hyviä Instagramissa.

Courtney Johnston: Tai olkaa vain omia itsejänne ja vähän hölmöjä. Se oli minun lähestymistapani.

Galen Low: Pidän siitä todella. Erityisesti projektinhallinnan näkökulmasta. Kuuntelijat varmasti tunnistavat tilanteet, joissa joku sanoo: “Katsokaa, miten projektipäällikkömäinen olet.” Usein se tarkoittaa, että pidit aikataulusta kiinni, teit hyvät muistiinpanot tai puhuit budjetista. Monet projektipäällikön rooliin liitetyt prosessit vaikuttavat robottimaisilta, vaikka todellisuudessa työssä ollaan ennen kaikkea tekemisissä ihmisten kanssa.

Courtney Johnston: Robottimaisiksi kutsumani projektipäällikön tehtävät ovat silti erittäin tärkeitä. Budjettiin on kiinnitettävä huomiota ja siitä on raportoitava. Projektipäällikkönä toimimiseen kuuluu kuitenkin toinenkin taso. Minun painopisteeni on siinä, miten tiimini voi, miltä asiakkaistani tuntuu ja vihaavatko he minua. Jos vihaavat, miten saan heidät lopettamaan vihaamisen?

Anna minulle ongelmallinen tilanne, niin ratkaisen sen. Tekniset osa-alueet, teoriat ja menetelmät eivät välttämättä ole projektinhallinnan aloja, joihin osallistun eniten. Loistan siinä, että huolehdin ihmisistä. Nämä kaksi puolta voivat elää hyvin rinnakkain.

Voit hallita projektipäällikön työn kaikki kymmenen perusasiaa ja samalla huomioida epäselvemmän pehmeän puolen. Todellinen taika syntyy, kun nämä kaksi yhdistetään.

Galen Low: Rakastan tuota. Meidän täytyy järjestää projektinhallintataisteluita. Se kuulostaa sekä intensiiviseltä että hauskalta.

Courtney Johnston: Ja peruuttakaa tilauksenne.

Galen Low: Eikö olisikin hienoa, jos joku sanoisi: “Katsokaa, miten tarinankerronnallinen projektipäällikkö olet” tai “Katsokaa, miten empaattinen projektipäällikkö olet”? Nämä ovat tärkeitä ominaisuuksia.

En usko, että voittaisit minua projektinhallintataistelussa. Haluaisin kuitenkin tutkia syvemmin sitä, miten hyvänä ihmisenä toimiminen vaikuttaa tiimin suorituskykyyn, projektien toimittamiseen ja organisaation menestykseen. Olemme puhuneet ihmiskeskeisestä projektinhallinnasta, joka on sinulla vielä kehitteillä oleva ajatus. Voisitko kertoa, mitä ihmiskeskeinen projektinhallinta mielestäsi tarkoittaa? Onko se täysin erilainen lähestymistapa, uusi filosofia vai peräti uusi uskonto?

Courtney Johnston: Minulle se tarkoittaa ennen kaikkea tietoisuutta, läsnäoloa ja parempana ihmisenä olemista ympärillämme oleville ihmisille. Olen saanut työskennellä erittäin älykkäiden ihmisten kanssa eri toimistoissa ja konsulttiyrityksissä, ja heidän työskentelynsä seuraaminen ihmiskeskeisen suunnittelun parissa oli kiehtovaa.

Pidin ihmiskeskeisen suunnittelun ajatuksista, mutta projektipäällikkönä se ei tuntunut helposti lähestyttävältä, koska en ollut suunnittelija. Mietin, miten voisin tuoda tämän taian omaan työhöni ja teenkö sitä jo jollain tavalla. Työtoverit sanoivat usein, että olen empaattinen ja että olin aina heidän tukenaan, autoin ratkaisemaan ongelmia ja jäin juttelemaan heidän kanssaan.

Hypoteesini ihmiskeskeisestä projektinhallinnasta on, että siinä on kyse ihmiskokemuksen sisällyttämisestä kaikkeen, mitä teet. Ihmiskeskeinen suunnittelu pyrkii löytämään vastauksia ottamalla ihmisen näkökulman ja kokemuksen mukaan prosessin jokaiseen vaiheeseen.

Sama pätee projektin hallintaan. Hallitset tiimiäsi, asiakkaitasi ja sidosryhmiäsi, ja kaikki nämä ihmiset ovat tuottamasi työn loppukäyttäjiä. Saat kaikilta parempaa työtä tuomalla koko inhimillisen itsesi töihin joka päivä.

Kun johdat esimerkillä ja tuot esiin oman haavoittuvuutesi, annat muille tilaa olla kokonaisia ihmisiä. Voit tuoda työhön enemmän syvyyttä, empatiaa, iloa ja suuntaa. Haluan, että kaikessa tekemässäni on iloa.

Ilo on yksi lempitunteistani. Jos ihmisellä voi olla lempitunne, ilo on hyvä valinta. Olemme onnekkaita, että pystymme kokemaan sen. Eläimetkin kokevat ehkä eläimellistä iloa, mutta ihmisillä ilo voi olla älyllistä, syvää ja sydämellistä.

Voit tuoda iloa työhösi joka päivä sallimalla itsesi huomata asioita ja tuomalla mukaan koko itsesi. Älä piiloudu julkisivun taakse tai ajattele, että sinun täytyy toimia tietyllä tavalla. Uskon myös, että tähän on olemassa jonkinlainen viitekehys, koska pehmeät taidot eivät tule kaikille luonnostaan.

Galen Low: Haluan palata yhteen tärkeään asiaan, jonka sanoit: meidän on oltava tietoisia loppukäyttäjästä. Suunnittelussa ajatellaan asiakkaan tai työkalun loppukäyttäjää, mutta projektipäällikköinä meidän on huomioitava myös luomamme projektikokemuksen loppukäyttäjät.

Rakennamme tiimillemme kokemusta ja tarjoamme sille puitteet onnistua. Tarjoamme selkeyttä ja tukea, ja sillä on merkitystä, miltä ihmisistä tuntuu. Miksi emme siis pyrkisi saamaan iloa työajastamme? Parantaako ilo tiimini toimintaa? Tuottaako ihmiskeskeinen projektinhallinta parempia tuloksia?

Courtney Johnston: Kyllä. Jos tuot iloa työpaikalle, saat parempia tuloksia. Uskon siihen täysin. Jos pystyt herättämään tiimissäsi iloa edes suurimman osan ajasta, he pysyvät mukana, tuovat esiin ideoitaan ja työskentelevät kovemmin ongelmien ratkaisemiseksi, koska he ovat tyytyväisiä.

Ilo ja onnellisuus liittyvät läheisesti toisiinsa. Jopa vaikeimmissa projekteissa voi syntyä parempia tuloksia. Esimerkkinä on ketsuppisipsiprojektini.

Työskentelin erittäin vaikean asiakkaan kanssa. Tiimissäni oli neljä suunnittelijaa, käyttäjäkokemustiimi ja graafisen suunnittelun tiimi. Työskentelimme toisessa osavaltiossa olevan ryhmän kanssa ja matkustimme sinne muutaman viikon välein.

Projektin vetäjä oli todella haastava. Ensimmäisessä kokouksessamme hän kysyi: “Miksi olette täällä? Mitä te teette?” Hänelle oli annettu meidät tiimiksi, eikä hän halunnut meitä sinne. Tiimini lannistui täysin.

Ensimmäiseksi halusin saada tiimini tuntemaan, että kaikki järjestyy. Toiseksi halusin saada asiakkaan pitämään minusta, koska olen miellyttämisenhaluinen. Lounaalla huomasin, että hän piti ketsupista ja laittoi sitä kaikkeen.

Kanadassa on ketsuppisipsejä ja kaikenlaisia ketsupinmakuisia tuotteita, joten täytin laatikon niillä, lisäsin mukaan tarralappuja ja tusseja, merkitsin laatikon toimistotarvikkeiksi ja lähetin sen Kanadasta hänen toimistolleen. Ajattelin, että hän ihastuisi minuun ja projektista tulisi loistava.

Kun kysyin, oliko hän saanut paketin, hän vastasi vain: “Kyllä.” Tiimini tuijotti minua suurin silmin, ja purskahdin nauruun. Tajusin, ettei lähestymistapani toimisi häneen. Siksi keskityin tiimiini, kannustin heitä ja jaoin heidän kanssaan sekä onnistumiset että vaikeudet.

Empatia teki projektista paremman. Asiakas ei koskaan pitänyt meistä, mutta projektin lopussa kaikilla oli siitä hämmästyttävää sanottavaa. He sanoivat, että projekti oli ollut vaikea, mutta että onnistuimme siinä erinomaisesti.

Paremmat tulokset syntyvät empaattisuudesta, tiimin tunteiden ymmärtämisestä ja siitä, ettei vaikeaa tilannetta vain sivuuteta toteamalla, että asiakas on hankala. Olin mukana heidän kanssaan. En ollut sivustakatsoja enkä keskittynyt vain budjettiin, laajuuteen ja aikatauluun. Olimme tässä yhdessä.

Galen Low: Eikö se olekin parasta tiimityötä? Olemme kaikki tässä yhdessä, ja saamme tästä tarinoita. Se voi olla raskasta, mutta pidämme moraalin korkealla kannustamalla toisiamme ja huomioimalla, miltä kaikista tuntuu.

Olemme molemmat työskennelleet asiakaspalvelutehtävissä, joten tiedämme, että se on usein ylämäkeä. Kun tiimissä rakennetaan empatiaa ja ollaan aidosti inhimillisiä, ihmiset tekevät parempaa työtä, suhtautuvat työhön myönteisemmin, heidän motivaationsa kasvaa ja he luottavat itseensä enemmän.

Courtney Johnston: Tiimin ei tarvitse ylittää työnsä vaatimuksia, mutta he tekevät sen silti, jos he kokevat olevansa samalla puolella. Vaikka saimme jatkuvasti kritiikkiä, tiimini ei luovuttanut. Olin heidän tukenaan ja yritin tehdä asiakkaasta loistavan, vaikka hän kohteli meitä huonosti.

Galen Low: Se antaa mahdollisuuden nousta tilanteen yläpuolelle ja saada työn tehdyksi. Mitä projektipäällikön keskeisiä taitoja pitäisi kehittää ihmiskeskeistä projektinhallintaa varten?

Courtney Johnston: Sinun ei tarvitse olla jatkuvasti auringonsäteinen Pollyanna. Sinun on oltava realistinen, eikä positiivisuutta tarvitse teeskennellä. Ajattelen kuitenkin seuraavia asioita: pääse pois omalta tieltäsi, tarkista omat ennakkoluulosi ja pysy avoimena uusille ideoille ja tavoille ajatella.

Toiseksi pysy oppimisen tiellä. Muut ihmiset tekevät hienoa työtä myös projektinhallinnan ulkopuolella. Harjoittele, kuuntele, lue, omaksu ja opi muilta.

Kolmanneksi vietä aikaa oikeiden ihmisten kanssa heidän ympäristöissään ja seuraa heidän tarpeitaan. Katso, miten asiakkaasi työskentelee tiiminsä kanssa, miten kehitysvastaava ratkaisee virheen kehittäjän kanssa ja miten luova tiimi työskentelee. Näin näet, missä ihmiset kamppailevat ja voit poistaa heidän esteitään.

Neljänneksi tunnista huippukäyttäjät: ihmiset, jotka tekevät sen, mitä sinä teet, todella hyvin. Seuraa heidän puhettaan, kehonkieltään ja toimintatapojaan ja opi heiltä.

Viidenneksi ajattele koko matkaa. Älä takerru yksityiskohtiin, vaan astu taaksepäin ja katso työtäsi, uraasi ja projektiasi kokonaisuutena. Näet mahdollisuudet ja sudenkuopat.

Lopuksi kokeile ja testaa. Kokeile uusia työskentelytapoja, viestintätyylejä, kokousmuotoja, malleja ja aivoriihiä. Jos jokin ei toimi, kokeile jotain muuta, dokumentoi se, mittaa tuloksia ja opi.

Galen Low: On kiinnostavaa, miten nämä ajatukset eroavat siitä, mitä projektipäällikkö usein kuvittelee olevansa. Johtajan pitäisi muka tietää kaikki, mutta samalla pitäisi päästä pois omalta tieltään ja jatkaa oppimista. Tiimin seuraaminen heidän työssään voi tuntua oudolta, mutta sillä on valtava arvo.

Sama pätee huippukäyttäjiin, yksityiskohtiin takertumiseen ja koko matkan tarkastelemiseen. Menetelmien ja viestintätyylien ei tarvitse olla jäykkiä. Voimme kokeilla, keskustella ja muuttaa niitä. Jos luomme projektikokemusta, meidän on tehtävä siitä ihmiskeskeinen, jotta ihmiset voivat tehdä parhaansa.

Courtney Johnston: Juuri niin. Kaikissa näissä asioissa on haavoittuvuuden taso. Sinun on astuttava ulos siitä, mitä kuvittelet projektipäälliköltä odotettavan. Sinun ei tarvitse tietää kaikkea. On täysin hyväksyttävää sanoa, ettet osaa jotain ja tarvitset aikaa oppimiseen.

Kun hyväksyt tämän, voit kysyä, mitä muuta voisit muuttaa ja missä voisit epäonnistua turvallisesti. Se avaa ajattelusi.

Galen Low: Entä organisaatiot? Miten ne voivat tukea ihmiskeskeistä projektinhallintaa ja hyödyntää sen voimaa?

Courtney Johnston: Organisaatioiden on päästettävä irti yrityksen egosta ja siitä, miten niiden mielestä projektinhallintatoimiston tai projektipäälliköiden pitäisi toimia. Koko henkilöstöä on tuettava ja kohdeltava aidosti inhimillisenä. Ihmisten pitää saada tulla töihin kokonaisina itsenään ilman julkisivua.

Johto voi näyttää esimerkkiä jakamalla omat haavoittuvuutensa, virheensä ja epäonnistumisensa. Älkää vain käyttäkö sanoja, vaan toimikaa niiden mukaisesti. Älkää odottako, että kaikki tietävät kaiken. Kukaan ei tiedä kaikkea, ja se on hyväksyttävää.

Galen Low: Julkisivun ylläpitäminen vie yllättävän paljon energiaa. On vapauttavaa saada olla oma itsensä, ja uskon, että se johtaa parempaan työhön.

Courtney Johnston: Niin johtaa. Ketään ei kuitenkaan pidä pakottaa haavoittuvaksi. Ole haavoittuva, jos se tuntuu sinusta aidolta. Kun ihmiset voivat tunnistaa toisensa ihmisinä, yhteinen kokemus vahvistuu ja tiimityö paranee.

Galen Low: Viimeinen kysymys. Tämä on vielä kehitteillä oleva viitekehys. Miten kuuntelijamme voivat oppia lisää ihmiskeskeisestä projektinhallinnasta?

Courtney Johnston: Työskentelen edelleen hypoteesin ja ajatusten parissa. Julkaisen sivustolla ja keskustelufoorumilla artikkeleita, kokeilen asioita jäsenistömme kanssa, kerään palautetta ja kehitän viitekehystä syvemmälle. Pysykää mukana ja katsokaa, mihin tämä johtaa. Jos teillä on ehdotuksia, tiedätte, mistä Galenin ja minut löytää. Saapuneet viestimme ovat aina avoinna.

Galen Low: Hienoa. Jos kuuntelet etkä vielä tunne verkkosivustoamme, julkaisemme paljon tämänkaltaista sisältöä osoitteessa thedpm.com. CJ löytyy kaikkialta Instagramistamme @thedigitalpm. Pyöritämme myös jäsenyhteisöä, joka tarjoaa turvallisen tilan tiedon jakamiseen ja ideoiden kehittämiseen.

Courtney Johnston: Tulkaa mukaan. Aitous ja inhimillisyys näkyvät yhteisössämme jatkuvasti. Ihmiset jakavat haavoittuvuuksiaan ja kysyvät kysymyksiä, vaikka pelkäisivät niiden olevan tyhmiä. On hienoa nähdä, kuinka yhteisö auttaa toisiaan.

Galen Low: CJ, kiitos, että tulit ohjelmaan. Keskustelu kanssasi on aina oivalluttavaa. Tehdään tämä uudestaan ja puhutaan lisää ihmiskeskeisestä projektinhallinnasta yhteisössämme.

Mitä mieltä olet?

Voiko ihmiskeskeinen projektinhallinta tuottaa parempia tuloksia, vai onko kyse vain projektinhallinnasta eri paketissa?

Kerro meille tarinasi: onko urallasi ollut tilannetta, jossa empaattisuutesi on asettanut projektisi epäedulliseen asemaan? Tai oletko joskus katunut sitä, ettet suhtautunut tiimiisi inhimillisemmin?

Jätä ajatuksesi alla oleviin kommentteihin!

Jos haluat kehittää taitojasi strategisena projektijohtajana, liity yhteisöömme.

Siirry osoitteeseen thedigitalprojectmanager.com/membership saadaksesi pääsyn kannustavaan yhteisöön, joka jakaa tietoa, ratkaisee monimutkaisia haasteita ja muokkaa alamme tulevaisuutta yhdessä.

Vankat mallipohjat, kuukausittaiset koulutukset, jotka säästävät aikaasi ja energiaasi, sekä keskustelufoorumin, yhteisötapahtumien ja vertaisryhmien tarjoama tuki tarkoittavat, että yhteisömme jäsenenä sinulla on yli tuhat ihmistä tukenasi, kun navigoit uraasi digitaalisten projektien parissa.

Jos pidit tämän päivän jaksosta, tilaa ohjelma ja pysy yhteydessä osoitteessa thedigitalprojectmanager.com.

Kuullaan taas seuraavalla kerralla. Kiitos kuuntelusta.