Kuinka tehdä ura siitä, mikä sinua kiinnostaa

Lue litterointi:

Kokeilemme podcastiemme litterointia ohjelmiston avulla. Antakaa anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet, sillä botti ei ole sataprosenttisen tarkka.

Michael Mordak: Hei, täällä on Michael The Digital Project Managerista, ja tervetuloa tämän päivän jäsenesittelyyn!

Olemme onnistuneet kokoamaan yhteen suurimman ja mahtavimman projektipäälliköiden joukon, joka luo muutosta ja haastaa projekteissa nykyään vallitsevia ajatusmalleja. Siksi jaamme heidän tarinoitaan – henkilökohtaisia ja ammatillisia käänteitä ja mutkia, joita kohtaamme yrittäessämme vastata ikivanhaan kysymykseen: ”Mitä haluat olla?”, jotta sinäkin voit päästä tavoitteeseesi.

Tänään keskustelemme arvostetun yhteisömme jäsenen ja 256:n projektinhallintajohtajan Sara Fisherin kanssa. Saralla on pitkään ollut intohimo sekä graafiseen suunnitteluun että laskentatoimeen – kahteen suuntaan, jotka saattavat vaikuttaa uraspektrin vastakkaisilta ääripäiltä. Saattaa myös vaikuttaa siltä, ettei niillä ole mitään tekemistä projektinhallinnan kanssa, mutta olemalla tietoinen ympärillään olevista mahdollisuuksista ja avoin niille hän päätyi sattumalta tehtävään, jossa hän voi yhdistää monet intohimonsa yhdeksi kokonaisuudeksi.

Sara, haluaisin ennen kuin pääsemme liian pitkälle selvittää, mitä ajattelit urasi suhteen ehkä nuorempana. Oliko mielessäsi jotain, minkä tiesit varmasti haluavasi tehdä?

Sara Fisher: Jos aloitetaan aivan alusta, olen melko varma, että kun minulta kysyttiin tätä ensimmäisen kerran, vastasin haluavani rullaluistelevaksi hammaslääkäriksi.

Olin vasta neljävuotias, joten en tietenkään tiennyt, mitä kysymys tarkoitti, ja olin luultavasti hiljattain käynyt hammaslääkärissä ja syntymäpäiväjuhlissa luistinradalla – asioita, jotka eivät liittyneet toisiinsa. Ajattelin, että hammaslääkärissä käyminen on outoa ja tylsää, mutta hammaslääkärissä käyminen rullaluistellen olisi paljon siistimpää. Vakavammin ajatellen ensimmäinen todellinen vastaukseni tähän kysymykseen oli ehdottomasti taiteilija.

Olen aina ollut kiinnostunut väreistä, suunnittelusta ja luovuudesta. Olin yksi niistä lapsista, jotka rakastivat käsien sotkemista taide- ja askarteluprojekteissa. Myöhemmin lukiossa tämä muuttui haluksi ryhtyä graafiseksi suunnittelijaksi. Kun siis hain yliopistoon, rajasin tärkeimmät ohjelmavaihtoehtoni kahteen täysin erilaiseen tutkintoon: graafiseen suunnitteluun tai laskentatoimeen.

Ne eivät voisi olla erilaisempia. Päädyin lopulta graafiseen suunnitteluun, mutta minulla on edelleen mieltymys ja lämmin paikka sydämessäni laskentatoimelle, mitä monet ystäväni ja kollegani eivät rehellisesti sanottuna ymmärrä. Numeroiden järjestäminen on mielestäni oudolla tavalla rauhoittavaa ja tyydyttävää. Nyt voin kanavoida sen hallinnoimieni projektien budjetti- ja laajuustaulukkoihin. Joten kaikki järjestyi hyvin.

Michael Mordak: Tuo on todella mielenkiintoista, koska kyse on tosiaan aivojen vastakkaisista puolista. Kuten sanoit, toisella puolella on luovuus, värien ja luovuuden ilmaiseminen. Sitten on puoli, jossa analysoidaan numeroita ja järjestetään ne luettavaksi tiedoksi.

Kiinnostuksenkohteesi muodostavat myös valtavan kirjon hammaslääkäreistä ja rullaluistelusta graafiseen suunnitteluun ja laskentatoimeen. Sinulla on todella laaja kiinnostusten kirjo.

Sara Fisher: Kaikki löytyy. Mitä muuta voisi toivoa?

Michael Mordak: Mainitsit, että valitsit graafisen suunnittelun yliopistossa. Mihin etenit siitä? Suorititko tutkinnon ja ryhdyitkö valmistuttuasi graafiseksi suunnittelijaksi?

Sara Fisher: Kun katson taaksepäin, on täysin järkevää, että päädyin erikoistumaan luovien yritysten projektinhallintaan. Perustutkintoni viimeisenä vuonna olin juuri saanut viestintäsuunnittelun tutkintoni valmiiksi ja kiinnostunut luovan toimiston hallintoassistentin työpaikasta. Toimisto oli erikoistunut staattisten ja animoitujen verkkobannerien, sähköpostien ja vastaavien tuotantoon.

Haastattelin tehtävää varten ja esittelin keskustelun aikana suunnitteluportfolioni. Kerroin olevani kiinnostunut siirtymään suunnittelijan tehtävään, jos sellainen avautuisi. He suhtautuivat ajatukseen myönteisesti, mutta sanoivat välittömän tarpeensa olevan löytää joku, joka auttaisi heitä pitämään projektitiedostonsa ja kalenterinsa järjestyksessä.

Tehtävään kuului myös projektien perustamisen hallinta heidän projektinhallintajärjestelmässään. Tämä oli luultavasti ensimmäinen kerta elämässäni, kun kuulin termin projektinhallintajärjestelmä. Sain työn, ja yllättävää kyllä se oli täysin etätyötä, mikä oli silloin harvinaista. Ensimmäisen viikon aikana opin, ettei suunnittelijatiimille ollut lainkaan järjestelmää projektien jakamiseen ja että kalenteri oli käytännössä kaikkien vapaassa käytössä. Suunnittelijat katsoivat kalenteria ja jakoivat projektit itselleen joka aamu. Huomasin tiimin törmäävän ongelmiin, kun suunnittelijat päätyivät työskentelemään samojen projektien parissa samaan aikaan.

Kyseessä oli nopean läpimenon ympäristö, jossa useimpien projektiemme valmistuminen kesti vain muutaman tunnin. Työnkulun kannalta se oli painajainen, ja uskon, että juuri siinä minusta tuli vahingossa projektipäällikkö. Aloin vähitellen jakaa tehtäviä ihmisille, ja lopulta siitä tuli normaali toimintatapa.

Seurasin asiakkaiden aineistojen toimituksia ja autoin suunnittelijoita pysymään järjestyksessä, jotta he tiesivät, milloin heidän projektinsa olivat määräaikaisia. Ryhdyin kääntämään asiakkaiden epämääräiset ohjeet suunnittelijoille tuotannon kannalta ymmärrettävään muotoon ja päinvastoin. Kuten aiemmin mainitsin, siinä yhdistyivät oikea ja vasen aivopuolisko.

Minulla on analyyttinen puoleni, mutta osaan myös puhua luovuuden kieltä. Uskon, että siitä oli minulle todella paljon hyötyä, ja käytän taitoa edelleen. En tiennyt sitä silloin, mutta nyt minulle on täysin selvää, että tein koko ajan projektinhallintaa. Sen jälkeen olen kehittänyt näitä taitoja, vaikka työni nimikkeessä ei olisi ollut projektipäällikköä, ja jossain oli todennäköisesti aina mukana projektinhallinnan osa-alue.

Michael Mordak: Hauskaa, koska kuten sanoit, hait tehtävää vain siksi, että se oli tarjolla pienessä kaupungissa. Kiinnostustesi perusteella se kuitenkin sopi sinulle lähes täydellisesti. Tehtävässä puhuit suunnittelijoiden kanssa, mutta sait myös järjestää heidän työtään. Oli helppo huomata, ettei toiminnassa ollut lainkaan johtamista.

Kaikki ottivat samat projektit ja työskentelivät niiden parissa samaan aikaan. Se olisi ollut täydellistä kaaosta, voin kuvitella.

Sara Fisher: Niin, ja hienoa oli se, että sain myös suunnitella, vaikka se ei ollut työni päätehtävä. Kun myöhemmin totuin projektityyppeihin ja tekemiseemme, tiimin ollessa täydessä kapasiteetissa he alkoivat antaa minulle sivussa suunnitteluprojekteja. Lopulta siitä tuli ajatus: ”Sara on todella hyvä myös teknisissä asioissa.” Jos jollakulla oli ongelmia tiedostonsa kanssa – tämä tapahtui aikana, jolloin käytimme vielä Flashia animoitujen bannerien tekemiseen – menin mukaan ja varmistin, että esimerkiksi napsautustagi oli oikeassa kohdassa.

Olin tuolloin henkilö, jonka puoleen käännyttiin, ja päädyin kouluttamaan ihmisiä sekä laatimaan tuotannon työnkulkuoppaita. He tarvitsivat kaltaiseni henkilön, koska tällaisia asioita ei oikeastaan ollut koottu mihinkään. Pidän dokumentoinnista, ihmisten kouluttamisesta ja auttamisesta, joten kaikki toimi hyvin. Lopulta minua ei siirretty suunnittelijan tehtävään, vaan olin kyseisessä paikassa apulaispäällikkö. Se sopi minulle hyvin, ja olen siitä melko onnellinen.

Michael Mordak: Mainitsit, että analyyttisen taustasi ansiosta sinulla oli jo kokemusta, jonka toit työhön. Oliko sinulla muita erityisiä taitoja tai luontaisia valmiuksia, joita toit tehtävään ja jotka auttoivat sinua menestymään siinä heti?

Sara Fisher: Minulla on luontainen taipumus järjestykseen ja selkeyteen, mikä auttoi minua silloin ja auttaa edelleen. Olen sellainen ihminen, joka haluaa ymmärtää miksi. Vaikka en olisi ymmärtänyt, mitä minun pitäisi tehdä tietyn tehtävän suorittamiseksi, järjestys ja selkeys ohjasivat minut useimmiten oikeaan suuntaan.

Eivät aina, mutta useimmiten. Työskentelin lukiossa yleisessä kirjastossa ja aloitin siellä hyllyttäjänä. Työ oli erinomainen tapa toteuttaa rakkauttani järjestykseen, sillä tehtävän pääasiallinen tarkoitus oli laittaa asiat paikoilleen ja pitää ne järjestyksessä. Käytimme kaunokirjallisuudesta poikkeavien kirjojen hyllyttämiseen Deweyn kymmenluokitusjärjestelmää, ja se saattoi olla ensimmäinen virallinen tutustumiseni työssä käytettäviin järjestelmiin. Nykyään käytän vastaavia järjestelmiä lähes joka päivä projektipäällikkönä.

Työskentelin myös kukkakaupoissa kukkasuunnittelijana lukion aikana ja silloin tällöin yliopistossa. Opin ehdottomasti ajanhallinnan käsitteen sekä sen, kuinka tärkeää oli tietää, kuinka kauan minulta kului aikaa asetelman tai tehtävän tekemiseen ja kuinka liiketoiminnassa oli vaihtelua. Opin, että ystävänpäivän ja äitienpäivän kaltaisina juhlapäivinä aloitimme kaikki työt aikaisin ja työskentelimme todella myöhään.

Joskus tarvitsimme lisäapua saadaksemme kaikki tilaukset valmiiksi. Autoin myös varmistamaan, että meillä oli kaikki tilausten toteuttamiseen tarvittavat tarvikkeet. Jos jokin oli vähissä, ilmoitin siitä esimiehilleni, jotta he pystyivät varmistamaan kaiken olevan saatavilla ja saimme käsiteltyä kaikki tilauslipukkeet.

Olen sittemmin oppinut, että projektinhallinnan termein tätä kutsutaan resurssienhallinnaksi, jota käytän nykyään työssäni päivittäin. Siitä oli siis paljon hyötyä. Toinen asia, jonka opin kukkakaupoissa, oli asiakkaiden tyytyväisenä pitämisen arvo, sillä ilman tyytyväisiä asiakkaita on mahdotonta saada palkkaa.

Se pätee edelleen projekteihin, joita hallinnoin nykyään.

Michael Mordak: Minua kiinnostaa myös todella paljon, kun mainitsit käyttäneesi Deweyn kymmenluokitusjärjestelmää ensimmäisenä tutustumisenasi järjestämiseen. Käytätkö Deweyn kymmenluokitusjärjestelmää työssäsi, vai oletko mukauttanut sen päivittäiseen työhösi?

Sara Fisher: En kutsuisi sitä Deweyn kymmenluokitusjärjestelmäksi, mutta tiedostojen nimeämiskäytännöissä tiedostonimi saattaa alkaa päivämääräkoodilla, koska on tärkeää tietää, milloin se on tehty – ehkä tärkeintä sovelluksesta riippuen. Sen jälkeen siinä voi olla alaviiva, asiakkaan nimi, toinen alaviiva ja esimerkiksi mainosmuodon lyhenne tai mitat. Joten ei, se ei ole Deweyn kymmenluokitusjärjestelmä, mutta tämä on yksi esimerkki tiedostojen tai kansioiden nimeämisestä ja muusta vastaavasta.

Käytin ehdottomasti erilaisia järjestelmiä asioiden järjestämiseen.

Michael Mordak: Nuo olivat taitoja, joita olit kehittänyt ajan myötä ja toit työhön. Kun sitten aloit työskennellä, millä alueilla tiesit tarvitsevasi lisäosaamista? Missä asioissa et ollut työssä vielä kovin hyvä?

Sara Fisher: Yksi suurimmista henkilökohtaisista haasteistani mainitsemassani hallintoassistentin työssä oli se, että keskityin liikaa yksityiskohtiin, jotka eivät lopulta vaikuttaneet lopputavoitteeseen. Lisäksi minun oli ymmärrettävä, etteivät haluamani organisatoriset parannukset välttämättä olleet parhaaksi koko tiimille.

Ne eivät ehkä vieneet asioita merkittävästi eteenpäin muuten kuin oman itsetyytyväisyyteni suuntaan, mikä ei kokonaisuuden kannalta ole tärkeää. Vielä nykyäänkin huomaan joskus uppoutuvani uuden työnkulun tai järjestelmän rakentamiseen, vaikka todellisuudessa minun pitäisi käyttää aikani muualla ja keskittyä enemmän siihen, mikä todella edistää lopputavoitteita.

Nykyään huomaan lähteväni tälle polulle paljon aikaisemmin, koska olen kehittänyt siihen liittyvää itsetuntemusta. En todellakaan ole täydellinen, mutta olen oppinut muistuttamaan itseäni siitä, että vaikka saatan olla huoneen järjestelmällisin ihminen ja se kuuluu persoonaani, minua ei välttämättä palkattu järjestämään kaikkea ympärilläni äärimmäisen tarkasti. Kaiken välillä on oltava tasapaino, ja rajat voivat olla tässä suhteessa todella terveellisiä. Voin esimerkiksi käyttää tuota energiaa pitääkseni vaatekaappini järjestyksessä ROYGBIV-värijärjestyksen mukaan, eikä se vaikuta kehenkään muuhun. Saan vain nauttia siitä.

Kukaan muu ei ärsyynny siitä, joten se on kaikille voitto. Turhauduin myös, jos asiakkaat muuttivat mieltään projektipyynnöstä tai toimitettavan aineiston suunnasta. Menin aivan sekaisin tilanteissa, joissa projektipyyntö oli määritelty selkein ohjein, toimitettavat aineistot oli tuotettu täsmälleen niiden mukaan ja lähetetty asiakkaalle, minkä jälkeen asiakas palasi sanoen: ”Tämä ei ole lainkaan sitä, mitä halusin” tai ”Anteeksi, etenemme eri suuntaan.”

Ajan myötä olen oppinut, että vaikka haluaisin pitää asiat koko ajan raiteillaan ja suoraviivaisina, projektit eivät lähes koskaan etene suunnitelman mukaan. Kun lopetin tämän ajatuksen vastustamisen, opin hyväksymään sen, että projektit muuttuvat jatkuvasti ja muutos kuuluu jokaiseen projektiin. Parhaat projektipäälliköt osaavat sopeutua näihin muutoksiin ja saavuttaa silti todella tyytyväisen tiimin ja tyytyväiset asiakkaat.

Vaikka jotkin muutokset ovat täysin ennalta arvaamattomia, tarkentavien kysymysten esittäminen voi joskus auttaa estämään niitä. Kokeilu ja erehdys oli siis ehdottomasti ystäväni, kun hallitsin näitä puutteita, ja on sitä edelleen, samoin kuin ajan kuluminen. Joskus asiat kuitenkin selviävät vasta ajan kanssa, ja niitä on vaikea ymmärtää ennen kuin on itse kokenut ne. Olen ollut tällä alalla yli 12 vuotta, ja tässä vaiheessa mielessäni on pieni muistikortisto asioista, joita kannattaa tarkkailla.

Kun projektia hallinnoidessa ilmenee tiettyjä ongelmia, mielessäni on esimerkkejä siitä, mikä meni pieleen ja mikä hyvin. Voin hyödyntää näitä aiempia esimerkkejä tehdäkseni tulevaisuudessa parempia päätöksiä. Voin myös tarkkailla, mitä muut tekevät vastaavissa tilanteissa. Jos tiivistän urani alkuvaiheen sokeat pisteet, joissa minun piti kehittää osaamistani, kyse on kokonaisuuden näkemisestä yksityiskohtiin uppoutumisen sijaan.

Mitä enemmän hallinnoin projekteja, sitä paremmin ymmärrän, kuinka hyödyllistä ja tärkeää kokonaisuuden näkeminen on. Yksityiskohdat ovat hyviä ja voivat olla todella hyödyllisiä, mutta liiallinen takertuminen niihin ei ehkä ole parhaaksi minulle, tiimille tai asiakkaalle. Joskus on pystyttävä näkemään kokonaisuus voidakseen tietää, mikä on parasta.

Michael Mordak: Hieno yhteenveto. Mainitsit lopussa kokeilun ja erehdyksen merkityksen, retrospektiivien tekemisen ja taaksepäin katsomisen: mikä meni hyvin, mikä huonosti ja millä alueilla voimme kehittyä.

Onko mielestäsi olemassa oikotietä, jolla tähän pääsee nopeammin, vai onko kokeilu ja erehdys jotain, joka on vain käytävä läpi?

Sara Fisher: Uskon todella, että kokeilu ja erehdys on käytävä läpi. Projektien välillä on niin paljon vivahteita, kuten tiimin kokoonpano ja asiakasdynamiikka.

Verkosta lukemiasi esimerkkejä ei voi vain kopioida ja liittää jokaiseen hallinnoimaasi projektiin. Alussa se oli minulle vaikeaa. Halusin kaiken olevan valmiiksi selvitettyä, koska olen sellainen. Kesti jonkin aikaa ymmärtää, että muutoksia tulee aina. Voin auttaa dokumentoimaan ja sujuvoittamaan asioita.

Mutta oletuksella, että tämä muuttuu kuukauden tai kuuden kuukauden kuluttua. Alussa keskityin vain siihen, mitä itse tein, koska se oli ensimmäinen tehtäväni kyseisellä alalla. Myöhemmin tajusin, että olin käyttänyt valtavasti aikaa pohtiessani, miksi tiettyä tiedostoa pitäisi kutsua tietyllä nimellä.

Olisin voinut ottaa siinä hieman rennommin, mutta...

Michael Mordak: Voin ehdottomasti samaistua tilanteeseen, jossa silmillä on ikään kuin laput ja keskittyy vain käsillä olevaan tehtävään. On todella vaikeaa katsoa näiden lappujen ohi ja välittömän tehtävän ulkopuolelle, kun ei edes täysin ymmärrä omaa työnimikettään.

Et ehkä tunnista itseäsi projektikoordinaattoriksi tai projektipäälliköksi. Yrität vain käsitellä sitä, mitä pöydällesi tulee tai mitä kuvittelet pöydälläsi olevan. Mainitsit, että olet ajan myötä täyttänyt tätä aukkoa kasvattamalla hieman itsetuntemustasi.

Voisitko kertoa strategioista tai asioista, joita teet kehittääksesi itsetuntemustasi?

Sara Fisher: Toki. Sivumennen sanoen olen myös traumainformoitu joogaohjaaja. Olen tehnyt paljon tutkimusta ja henkilökohtaista työtä sen parissa, miten trauma vaikuttaa kehoon, sekä opetellut tarkkailemaan kehon hienovaraisia merkkejä, jotka saattavat kertoa epämukavuudesta.

Se ei tarkoita, että kaikki olisi jokin valtava traumaattinen asia, mutta ihmiskehot reagoivat tilanteisiin. Jos esimerkiksi takerrun johonkin asiaan, vaikka minulla on valtavasti muita tehtäviä, alan huomata: söinkö tänään lounasta? Istunko tietokoneella kymmenen tuntia nousematta ylös?

Olen paljon tietoisempi omasta terveydestäni kuin ennen. Sitten ajattelen: hengitinkö syvään tai pidätänkö hengitystäni? Kertooko kehoni minulle jotain? Saatan olla jollain tavalla epämukavassa tilanteessa enkä vielä tiedä tai ymmärrä sitä. Kehoni kertoo, että olen epämukavassa tilanteessa, mutta aivoni eivät ole vielä rekisteröineet sitä.

Olen tehnyt henkilökohtaisesti paljon työtä tämän asian parissa. Minulla on myös ollut todella hyviä esimiehiä, jotka ovat auttaneet minua näkemään tilanteen: ”Sara, hei, olet intohimoinen tämän asian suhteen, mutta kyse ei ole siitä, ettemmekö välittäisi analyyttisyydestäsi ja kyvystäsi järjestää asioita. Sinulla on kuitenkin paljon muutakin tehtävää, ja voit jättää asian sikseen – sitä ei tarvitse ratkaista juuri nyt.”

Hyvät esimiehet muistuttivat minua tästä. Olen sisäistänyt sen niin, että kuulen joskus heidän äänensä mielessäni: ”Sara, pitäisikö sinun todella käyttää tuohon juuri nyt noin paljon aikaa? Ehkä voisit suunnata energiasi johonkin, joka ei kuormita kehoasi tai aivojasi yhtä paljon.” Asioiden järjestäminen vaatii paljon työtä, ja tällainen ylenmääräinen keskittyminen vie paljon energiaa.

Joten siinä taisi olla ajatukseni.

Michael Mordak: Pohjimmiltaan siis sanot, että vedät seuraavan DPM-joogaretriitin.

Sara Fisher: Hei, puhutaan siitä.

Michael Mordak: Olen varma, että monet muutkin ottaisivat mielellään aikaa vapaalle ja keskittyisivät rentoutumiseen. Ehkä voisimme järjestää maanantaiaamun Sara Fisherin kanssa.

Sara Fisher: Sopii minulle.

Michael Mordak: Olemme puhuneet siitä, kuinka halusit alun perin rullaluistelevaksi hammaslääkäriksi, opiskelit graafista suunnittelua ja päädyit projektinhallintaan. Haluaisin todella tietää, mihin olet seuraavaksi menossa. Millainen on Saran suuri suunnitelma?

Sara Fisher: Haluan myös sanoa, että pidän itseäni edelleen graafisena suunnittelijana. Se ei vain ole urani. Säästän luovan energiani henkilökohtaisiin projekteihin ja ystävilleni tekemiin asioihin. Huomasin, että projektipäällikkyys sopi minulle ammatillisesti paljon paremmin. Haluan käyttää luovuuttani omiin asioihini sen sijaan, että käyttäisin sitä johonkin, josta en ehkä ole intohimoinen.

Tein paljon automainoksia, joissa auto piti saada ajamaan sisään vasemmalta lumisateessa. Olin tehnyt niin monia, ettei kyse ollut enää suunnittelusta. Se oli vain toistamista. Mutta tulevaisuutta ajatellen olen tällä hetkellä projektinhallintajohtaja ja haluan tutkia sitä suuntaa lisää.

Pidemmällä aikavälillä haluaisin ehkä siirtyä operatiivisen toiminnan johtajaksi tai projektinhallinnan konsultointiin. Näen ehdottomasti työskenteleväni edelleen luovien ihmisten kanssa. Se on erikoisalaani, se on kieli, jota puhun, ja se on mieltymykseni. Kun olen intohimoinen jonkin tietyn asian suhteen, haluan tietää siitä kaiken mahdollisen. Siirryn yleensä uuden oppimiseen, kun koen oppineeni kaiken.

Etenen melko nopeasti. Opin aina uutta. Rakastan eteenpäin menemisen tunnetta. En myöskään pidä ajatuksesta tehdä samaa asiaa joka päivä loppuelämäni ajan, joten huomaan haluavani lopulta irtautua käytännön projektinhallintatyön päivittäisestä rutiinista.

Siksi olen edennyt sitä luonnollista polkua, jonka monet projektipäälliköt kulkevat: aloitin hallintoassistentin tehtävistä, siirryin projektikoordinaattorin töihin ja etenin nykyiseen asemaani. Tein tuon kehityksen, mutta vielä muutama vuosi sitten en tiennyt, että sitä halusin tehdä.

Ajattelin vain, että tämä on sitä, mitä tein aiemmin, ja näyttää siltä, että täytän kaikki vaatimukset, joten haen paikkaa ja katson, saanko sen. Jokainen uusi tehtävä vie minut hieman lähemmäs sitä, että voin elää kokonaisuuden enkä päivittäisten yksityiskohtien keskellä. Olen oppinut pitäväni ajasta ja tilasta ajatella. Rakastan ongelmien ratkaisemista ja haluan käyttää taitojani vielä suurempien ongelmien ratkaisemiseen.

Rakastan hyviä haasteita, joten mikä ikinä se maaginen tehtävä onkaan, kertokaa minulle.

Michael Mordak: Maaginen tehtävä, joka haastaa meidät muttei kuormita liikaa.

Sara Fisher: Niin.

Michael Mordak: Pidän todella paljon tavasta, jolla muotoilit asian. Kuulostaa siltä, että sinulla oli luonnollisesti intohimo graafiseen suunnitteluun ja luovuuteen, mutta sen sijaan että olisit tehnyt sen, mihin monet ihmiset vahingossa ajautuvat – jahdanneet intohimoaan ja tehneet siitä työn – löysit jotain sen vierestä.

Näin et joutunut etääntymään intohimostasi. Löysit jotain, jota voisi kutsua harrastustasi sivuavaksi työksi: työskentelet intohimosi vierellä, mutta et suunnittele samaa automainosta kuutta kertaa päivässä uudelleen ja uudelleen. Et myöskään työskentele asiakkaiden mielijohteiden mukaan, vaikka sanon kohteliaasti, että joillakin asiakkailla on toisinaan hieman erikoisia pyyntöjä. Siinä se.

Sara Fisher: Projektipäällikön vaistoni heräävät. Luulen, että telepatiani kertoo, mitä yrität sanoa. Ymmärrän.

Michael Mordak: Pyyntöjä, joissa ei aina ole järkeä. Sanotaan nyt vaikka niin. Pidän todella paljon tavasta, jolla teit tuon. Lopetetaan lyhyeen kysymykseen. Minun ja kuuntelijoidemme on saatava tietää: mikä on lempivälipalasi toimistolla?

Mitä syöt työpöytäsi ääressä, jotta jaksat päivän läpi? Puhuimmehan siitä, että lounas saattaa joskus jäädä väliin, ja olemme kaikki syyllistyneet siihen.

Sara Fisher: Rehellisesti sanottuna tämä on todella vaikea kysymys, koska rakastan ruokaa. Tämän podcastin vuoksi sanon, että tämän päivän lempivälipalani ovat sipsit ja guacamole.

Ne ovat herkullisia ja täyttäviä. Suolaisia, maukkaita ja rapeita. Ne ovat nopea lounas työpöydän ääressä. Jos lisäät mukaan viipaloitua kalkkunaa, jonka käärit rullalle ja syöt sivussa, saat nopean aterian. Saat proteiinia, rapeutta ja natriumia, ja avokadosta saat kaikki terveelliset rasvat.

Juomaksi valitsisin London Fogin. Maistoin ensimmäiseni muutama vuosi sitten jatko-opintojeni aikana enkä ole sen jälkeen katsonut taakseni. Teen niitä mielelläni kotona ja lisään joukkoon erityisesti laventelia. Ja kuten sanoit, kun suunnittelimme tätä podcastia, guacamole ja sipsit eivät sovi yhteen London Fogien kanssa.

En suosittele niitä yhdessä. Nämä ovat vain lempivalintani erikseen.

Michael Mordak: Minusta on vain outoa juoda guacamolen kanssa kuumaa juomaa, koska guacamole on kevyttä ja raikasta. En tiedä, se on vain minun mielipiteeni.

Sara Fisher: Kaksi erilaista makuprofiilia, joiden ei pitäisi sopia yhteen.

Michael Mordak: Liikaa yhteentörmäyksiä.

Joka tapauksessa haluan vielä kerran sanoa, Sara, kiitos paljon, että tulit keskustelemaan kanssamme. Tämä on ollut todella valaisevaa. Uskon, että tarinasi puhuttelee monia ihmisiä, jotka ovat ehkä käyneet läpi samanlaisia vaiheita yrittäessään selvittää, mitä he haluavat tehdä.

Se on kysymys, jonka esitämme itsellemme niin usein. Yritämme aina selvittää, mikä on meille paras polku ja mihin meidän pitäisi keskittää ponnistelumme saadaksemme urastamme ja elämästämme parhaan mahdollisen. Uskon, että näkemyksesi on erittäin hyödyllinen. Arvostan suuresti tämän keskustelun lisäksi myös sitä, että äänesi kuuluu yhteisössämme päivästä toiseen, sillä tarjoat jatkuvasti valtavasti näkemyksiä muille jäsenillemme.

Tiedän, että he saavat paljon arvoa näkökulmastasi ja kokemuksestasi, jotka tuot keskusteluun. Kiitos paljon. Arvostan sitä todella.

Sara Fisher: Kiitos, että kutsuitte minut. Tekisin tämän mielelläni uudelleen. Ja kyllä, DPM-yhteisöllä on myös erityinen paikka sydämessäni. Rakastan ajatusten vaihtamista kaikkien kanssa.

Tuntuu todella siltä, että kyseessä on yhteisö meille projektipäälliköille. Olen tällä hetkellä yksin oman osastoni ainoa työntekijä, joten tunnen joskus olevani yksin. On todella hyödyllistä, että voin kysyä: ”Mitä ajattelet tästä ideasta?” ja saada kymmenen vastausta viidessä minuutissa. Silloin huomaa, että muutkin painivat urallaan samanlaisten asioiden kanssa. Se auttaa minua valtavasti.

Michael Mordak: Kiitos, että kuuntelit Sara Fisherin jäsenesittelyn. Hänellä on vielä paljon tietoa ja näkemyksiä jaettavanaan. Jos haluat keskustella kanssamme Slack-kanavalla yhdessä koko digitaalisten projektipäälliköiden yhteisömme kanssa, toivotamme sinut mielellämme tervetulleeksi!

Voit lukea lisää verkkosivustoltamme osoitteessa thedigitalprojectmanager.com/membership.

Kiitos kuuntelusta, ja kuullaan seuraavassa jaksossa!