Kuinka ottaa tekoäly omakseen ja pitää projektit inhimillisinä

Lue litterointi:

Kokeilemme podcastiemme litterointia ohjelmiston avulla. Antakaa anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet, sillä botti ei ole sataprosenttisen tarkka.

Galen Low: Hei kaikille ja kiitos kuuntelemisesta. Nimeni on Galen Low, ja olen Digital Project Managerista. Olemme digitaalisten ammattilaisten yhteisö, jonka tavoitteena on auttaa toisiamme kehittämään osaamistamme, vahvistamaan itseluottamustamme ja verkostoitumaan, jotta voimme kasvattaa projektinhallinnan arvoa digitaalisessa maailmassa. Jos haluat kuulla siitä lisää, siirry osoitteeseen thedigitalprojectmanager.com.

Tänään teemme jotain hieman erilaista. Tarkastelemme journalistisesta näkökulmasta tekoälytyökalujen ja suurten kielimallien käyttöä digitaalisilla toimialoilla. Puhumme esimerkiksi siitä, mihin nämä työkalut nykyään sopivat ja mihin ne eivät vielä oikein sovellu sekä siitä, mihin taitoihin digitaalisten ammattilaisten pitäisi keskittyä pysyäkseen tekoälykehityksen edellä.

Vieraakseni liittyy Kelli Korducki, kokenut toimittaja, joka on kirjoittanut valtavalle määrälle julkaisuja, joita sinulla todennäköisesti on juuri nyt työpöydälläsi, ja joka on viime aikoina perehtynyt syvällisesti suurten kielimallien käyttöön teknologia-alalla.

Kelli, kiitos kun liityit seuraani tänään.

Kelli Korducki: Kiitos kutsusta.

Galen Low: Pidän taustastasi todella paljon. Kuuntelijoille, jotka eivät katso videota: Kellillä on upea kasvikokoelma, kirjahylly ja erittäin kauniisti valaistu newyorkilainen asunto. On ilo saada sinut ohjelmaan. Mainitsin alussa, että tämä on hieman erilainen jakso. En yleensä kutsu toimittajia ohjelmaan, mutta ajattelin tämän olevan todella tärkeää, koska tekoälyn ja suurten kielimallien ympärillä tapahtuu niin paljon eri toimialoilla, digitaalisella sektorilla ja teknologia-aloilla.

Halusin kuulla näkökulmasi, koska olet tarkastellut asioita laajasti etkä katso niitä pelkästään digitaalisen projektinhallinnan silmälasien läpi, kuten minä. Ajattelin, että tästä voisi syntyä todella hyvä keskustelu. Haluan kuitenkin antaa kuuntelijoillemme hieman taustaa. Sinulla on uskomaton ansioluettelo, ainakin minun mielestäni uskomaton ansioluettelo toimittajana.

Olet kirjoittanut julkaisuihin kuten Cosmopolitan, The Atlantic, The New York Times, Insider ja The Guardian, vain muutamia mainitakseni. Olet myös kirjoittanut kirjan irtautumisen historiasta. Haluan ehdottomasti lukea sen. En ole vielä lukenut sitä, mutta aihe kiinnostaa minua kovasti. Kun tutustuin taustaasi, minuun teki vaikutuksen juuri laajuutesi.

Viime aikoina olet käsittääkseni perehtynyt hieman tekoälyyn ja erityisesti siihen, miten sen avulla voitaisiin tehdä työn tulevaisuudesta hieman inhimillisempi. Ajattelin aloittaa ehkä ilmeisimmällä kysymyksellä: mikä veti sinut tekoälyn pariin? Toimittajana ymmärrän, että kyseessä saattaa olla aalto, jota on seurattava, mutta kun keskustelimme aiemmin, saatoin todella aistia, että aihe herättää sinussa intohimoa ja resonoi kanssasi.

Miten päädyit sen pariin ja mikä veti sinut mukaansa?

Kelli Korducki: Se on hyvä kysymys. Päädyin tekoälyn pariin luonnollisen uteliaisuuden kautta, rehellisesti sanottuna myös itsekkäistä syistä. En siksi, että ajattelin: ”Tämä on uusi ja jännittävä asia, josta ihmisten täytyy kirjoittaa”, vaan siksi, että mietin: ”Tuleeko tämä viemään työurani?”

Olenko viiden tai kymmenen vuoden kuluttua täysin tarpeeton? Pitäisikö minun kouluttautua uudelleen? Kun generatiivisen tekoälyn aalto alkoi todella voimistua, hieman yli vuosi sitten, siis vuoden 2022 syksyllä, aloin kiinnittää siihen kunnolla huomiota. On hurjaa ajatella, kuinka paljon niin lyhyessä ajassa on tapahtunut.

Työskentelin tuolloin The Atlanticin toimittajana ja muokkasin uutiskirjeitä. Yksi muokkaamistani kirjoittajista oli Charlie Warzel, teknologia-aiheisiin keskittyvä kolumnisti. Hän on nykyään The Atlanticin teknologia-aiheisiin keskittyvä toimittaja. Tuolloin hän kirjoitti teknologia-aiheista uutiskirjettä, ja aiemmin hän oli työskennellyt The New York Timesissa ja BuzzFeedissä teknologia-aiheiden parissa.

Hän oli ensimmäinen henkilö, joka toi asian tietoisuuteeni. Muistaakseni ensimmäisellä työviikollani elokuussa 2022 hän kirjoitti DALL-E:stä ja tekoälytaiteesta. Ajattelin heti, että tämä on todella kiinnostavaa ja avaa paljon tärkeitä kysymyksiä inhimillisen kosketuksen arvosta. Mitä nämä tekoälytyökalut tuovat pöytään?

Miten tämä muuttaa tapaamme ajatella jopa inhimillisestä tiedosta, älykkyydestä ja ihmisten arvosta? Sitten hypätään eteenpäin maaliskuuhun 2023, jolloin GPT-4 julkaistiin. Kuulimme välittömästi kaikenlaisia uskomattomia asioita: se pystyi läpäisemään asianajajatutkinnon, sai erittäin hyviä tuloksia SAT-kokeissa ja pystyi kirjoittamaan kokonaisen tutkielman käskystä, kun sille vain antoi muutamia ohjeita.

Kaikki tällainen herätti tietenkin sekä minun että kaikkien muiden kiinnostuksen. Tilasin heti maksullisen GPT-4-jäsenyyden, kun se oli mahdollista. Aloin kokeilla sitä ja samalla yrittää ymmärtää, miten se toimii. Minulla ei ole tietojenkäsittelytieteen taustaa, tekoälytaustaa eikä laskennallisen kielitieteen taustaa. Opiskelin yliopistossa englantia.

Jouduin siis opettelemaan kaiken hyvin perustavanlaatuisella, maallikolle sopivalla tavalla. Mitä enemmän opin ja mitä useampia asiantuntijoita haastattelin juttujani varten – ja joskus myös ilman juttuun liittyvää syytä, ihan vain uteliaisuudesta – sitä selvemmäksi kävi, että kone ei yksinkertaisesti pysty tekemään joitakin asioita, eikä tekoäly pysty tekemään niitä.

Tekoäly ei pysty reagoimaan ihmisiin, vastaamaan uuteen tilanteeseen tai ennakoimattomaan olosuhteeseen ja tekemään sen jälkeen harkittua päätöstä.

Ne ovat johdannaisiin perustuvia malleja. Suuret kielimallit toimivat todennäköisyyksien perusteella. Annat niille kehotteen, ja ne antavat vastauksen, jolla on suurin todennäköisyys vaikuttaa oikealta. Siinä mielessä se on hyvin kiinnostavaa, koska myös ihmisen päättely toimii jossain määrin näin. Sillä on kuitenkin rajansa.

Se ei pysty tarkistamaan itseään. Se ei pysty seuraamaan ajatusketjua. Se ei pysty keksimään jotakin uutta. Minulle juuri se on työni arvokkain osa. Sen kehittäminen on myös vienyt eniten aikaa. Olin aina hyvä kirjoittamaan virkkeitä, mutta hyväksi ajattelijaksi kehittyminen vaati aikaa.

Tekoäly ei ajattele. Se on nokkela, mutta ei älykäs. Näiden kahden asian välillä on ero.

Galen Low: Pidän siitä, miten näkökulmasi keskittyy työhön ja inhimillisen tiedon arvoon. Luulen, että tämä pätee mihin tahansa ammattiin, mutta ehdottomasti myös projektinhallintaan ja oletettavasti myös journalismiin.

On helppo pelkistää asia niin, että ”sinä kirjoitat sanoja sivulle, ja niin tekee myös tämä suuri kielimalli”. Todellisuudessa siinä tapahtuu muutakin – se älykäs osa, joka ylittää nokkeluuden. Luulen, että jokaisessa työssä on tällainen osa. Keskustellessamme aiemmin sain vaikutelman, että vaikka puhumme tekoälystä, useimmat meistä puhuvat tällä hetkellä nimenomaan suurista kielimalleista.

Niistä todennäköisyyksiin perustuvista järjestelmistä, jotka täyttävät aukkoja aiemmin tehdyn perusteella. Tästä näkökulmasta olen samaa mieltä: ne eivät tuota uusia asioita. Ne tuottavat sisältöä, mutta eivät välttämättä uusia asioita. Sen jälkeen on vielä paljon muuta. Tekoälyn parissa tapahtuu todennäköisesti paljon sellaista, josta on tulossa todella älykästä.

Kuuntelin jotakin Diary of a CEO -ohjelmaa, jossa oli mukana joku Googlen edustaja, jonka nimeä en juuri nyt muista. Siinä puhuttiin siitä, kuinka nopeasti tekoäly voisi muuttua älykkääksi. Mutta tänään, marraskuussa 2023, tämä on yksi hetki ajassa. Emme yleensä aikaleimaa näitä keskusteluja, mutta tällä hetkellä ajattelemme, että nämä suuria kielimalleja käyttävät työkalut muuttavat tapaamme ajatella itsestämme. Se on eksistentiaalisesti pelottavaa, kai.

Pidän kuitenkin ajatuksesta, johon päädyit: minä olen älykäs, ja käyttämäni suuri kielimalli on nokkela. Minun täytyy ottaa se omakseni.

Sitä pitää kohdella pikemminkin nokkelana avustajana kuin asiana, joka tekee minut tarpeettomaksi. Tämä on kiinnostavaa. Kaikissa nykyisissä keskusteluissani suuri kysymys on: ”Kuinka kauan kestää, ennen kuin tekoäly vie työni?”

Vaikka se on kysymys, joka tulee kaikille ensimmäisenä mieleen ja joka nousi esiin myös sinun matkallasi, onko se edes oikea tapa tarkastella asiaa? Jos ei ole, mikä olisi tuottavin tapa suhtautua tähän ja vastata kysymykseen, jotta voimme siirtyä eteenpäin?

Kelli Korducki: Palaan aina erääseen lainaukseen, kun kuulen kysymyksen ”Viekö tekoäly työni?”. Eräs tekoälyasiantuntija, jota haastattelin syksyllä The Atlanticille kirjoittamaani juttua varten, sanoi minulle: ”Tekoäly ei korvaa työpaikkoja, vaan tehtäviä.”

Jos ajattelet työtä, jokainen työ koostuu kaikenlaisista tehtävistä. Osa niistä on raskasta rutiinityötä, kiireistä puuhastelua ja hallinnollisia asioita, kuten seurantaviestien lähettämistä, asioiden lisäämistä Google-kalenteriin tai budjettitaulukon hallintaa. Ne voivat kuulua jonkun tai monen ihmisen työhön, mutta ne eivät ole työn tärkein osa.

Projektinhallinnassa työn tärkein osa on ihmisten johtaminen ja sen varmistaminen, että ihmiset työskentelevät yhdessä järkevällä tavalla, saavuttavat tavoitteen tietyn ajan kuluessa ja mielellään myös tietyn budjetin puitteissa. Tekoäly voi auttaa joissakin tähän liittyvissä tehtävissä, kuten aikatauluttamisessa tai budjetin yksityiskohtien selvittämisessä.

Loppujen lopuksi kyseessä on kuitenkin ihmisten työ. Siinä on kyse siitä, että ihmiset voivat olla samassa huoneessa tai virtuaalisessa ympäristössä, tarkastella tiimin muita jäseniä ja sanoa: tämä henkilö työskentelee hyvin tämän henkilön kanssa. Tämän henkilön pitäisi tehdä tällaista. Tämä toinen henkilö on erittäin vahva tässä asiassa. Kaikki nämä erilaiset osat pitää sovittaa yhteen tavalla, joka mahdollistaa tavoitteen saavuttamisen.

Mikään kielimalli ei tällä hetkellä pysty tähän, eikä ehkä koskaan tule pystymäänkään. Se on myös projektipäällikön työn tärkein osa: ihmiset. Se on projektinhallinnan taidetta.

Jos siis ajattelet tekoälyä projektinhallinnan näkökulmasta, voit ajatella sitä kätevänä avustajana, joka ottaa hoitaakseen osan tehtävistä – en sanoisi vähäistä osaamista vaativista, vaan vähemmän strategisista ja vähemmän ihmislähtöisistä tehtävistä – ja varmistaa, että ne toimivat sujuvasti yhdessä.

Galen Low: On hauskaa, koska ehkä kaikki ajattelemme tätä mielessämme ja siitä puhutaan varmasti joissakin keskusteluissa, mutta äänekkäimmät äänet ja julkisin keskustelu kuulostavat aivan erilaisilta.

En kuule paljon riemua siitä, että voisimme vain rentoutua, koska meidän ei enää tarvitse aikatauluttaa, selvittää budjettipoikkeamia tai tehdä tehtäviä, joita useimmat ihmiset eivät alun perinkään halunneet tehdä. Sen sijaan olemme ylpeitä niistä ja ammatillisesta elämästämme. Siinä ei ole mitään väärää. Olemme kuitenkin niin ylpeitä työstämme, että kun tämä teknologia tulee ja sanoo: ”Voit tehdä vähemmän, sinun ei tarvitse tehdä yhtä paljon”, reagoimme: ”Voi hyvänen aika, pelkään tätä.”

On kiinnostavaa, miten suojelevasti suhtaudumme rooleihimme, ammatteihimme ja uriimme. En tiedä. Oletko käynyt paljon keskusteluja, joissa ihmiset sanovat: ”Ei, tämä on hienoa. Ota nämä tehtävät hoitaaksesi, jotta voin tehdä muita asioita”?

Kelli Korducki: Kyllä. Se on todella hyvä huomio, josta emme kuule tarpeeksi. Kokemukseni on, että sekä minä että kaikki, joiden kanssa keskustelen, ajattelemme näin. Useimmat ystäväni työskentelevät journalismissa tai jollakin siihen liittyvällä alalla. Lähes kaikki ystäväni ovat luovien alojen ammattilaisia.

Sen sijaan että ihmiset ajattelisivat: ”En halua tämän koneen puuttuvan asioihin, joita osaan tehdä”, kaikki tuntemani sanovat: ”Totta kai! Ota hoidettavaksesi asia, jota minun ei tarvitse tehdä. Haluatko litteroida nauhoitukseni? Mahtavaa! Litteroi ihmeessä.”

Luulen, että ainakin tuntemani ihmiset ja minä itse tunnistamme, mistä tässä on kyse. Se ei pysty tekemään työtäsi siinä mielessä, että se loisi maailmaan jotakin uutta, jota siellä ei aiemmin ollut.

Se on kuitenkin erittäin hyödyllinen arkisten, rutiininomaisten ja jopa hallinnollisia tehtäviä yksinkertaisempien tehtävien tekemisessä. Aloin käyttää tekoälypohjaista äänilitterointia melkein heti, kun se tuli saataville. Aloin käyttää sitä haastattelujeni äänitallenteisiin, koska nauhoitan tietyn viikon aikana kolmesta viiteen tuntia ääntä.

Jos litteroisin kaiken käsin, se olisi koko elämäni. Minulla ei olisi aikaa kirjoittaa. Kirjoittamisesta minulle maksetaan. Minulle ei makseta haastattelujen litteroinnista.

Se on erittäin hyödyllinen myös pitkien tekstien tiivistämiseen. Jos minun täytyy tiivistää esimerkiksi muutama tieteellisissä julkaisuissa ilmestynyt tutkimus, kyseessä voi olla useita 40-sivuisia asiakirjoja. On erittäin hyödyllistä syöttää ne keskustelubotille ja pyytää sitä kertomaan pääkohdat maallikolle ymmärrettävällä tavalla.

Tietenkin minun on todettava, että kaikkien pitäisi ehdottomasti tarkistaa tulokset. Nämä järjestelmät eivät ole sataprosenttisen luotettavia ja ne keksivät asioita. Ne hallusinoivat.

Faktat pitää siis tarkistaa. Se on kuitenkin todella hyödyllistä, säästää valtavasti aikaa ja vapauttaa aikaa työn tekemiseen – sen työn, joka oikeasti kuuluu minulle ja jonka tekemiseen minulla on ainutlaatuinen pätevyys.

Galen Low: Pidän siitä, miten sanoit, että tuttavapiirisi koostuu luovien alojen ammattilaisista. Siinä piilee mielestäni avain.

Monissa näissä ammateissa on luova osa. Puhuit rutiininomaisista tehtävistä ja täysin uusista asioista. Luulen, että myös monet projektipäälliköt ajattelevat saavansa palkkaa juuri taulukkolaskentaohjelmassa tehtävistä asioista tai tilannepäivitysten kirjoittamisesta.

Ne, jotka ajattelevat näin, eivät mielestäni ymmärrä asiaa. Kuten sanoit, projektinhallinnan ytimessä ovat ihmiset. Kyse on siitä, että ratkotaan ihmisten kanssa uusia haasteita joka päivä, tehdään asioita, joita ei ole välttämättä tehty aiemmin, ja ratkaistaan ongelmia niin, että projekti saadaan onnistuneesti toimitettua.

Tavallaan kaiken voisi sanoa olevan luovaa. Se on projektipäällikön ainutlaatuinen pätevyys. Uskon, että tämä luova puoli pitäisi saada tämän teknologian avulla paremmin esiin.

Tämä johdattaa seuraavaan kysymykseeni. Olet keskustellut ihmisten kanssa kaikkialla teknologia-alalla, kehittäjien ja muiden alan ammattilaisten kanssa. Kun ajatellaan inhimillisen tiedon arvoa ja luovaa, älykästä osaa, mitä digitaalisten projektipäälliköiden pitäisi tehdä juuri nyt? Miten tätä voisi käyttää hyödyksi jo tänään? Mihin pitäisi keskittyä?

Kelli Korducki: Ensimmäinen ja ehkä ilmeisin vastaus on aloittaa työkalujen kokeileminen, tutustua niihin ja ottaa ne osaksi työelämää. Keskustelin erään todella kiinnostavan projektipäällikön kanssa. Hän on todellinen konkari.

Luulen, että hän on työskennellyt alalla yli 30 vuotta. Hän asuu Kelownassa Brittiläisessä Kolumbiassa Kanadan länsirannikolla. Hän sanoi uskovansa, että tekoäly on paras asia, joka alalle on tapahtunut. Hän on työskennellyt alalla käytännössä koko ikänsä.

Hän sanoi, että vihdoin ihmiset tulevat tekemään läksynsä ennen projektiin ryhtymistä ja ehkä myös suunnittelemaan. Hänen mielestään tämä vapauttaa ihmiset perehtymään projektin eri liikkuviin osiin, joiden kanssa heidän täytyy työskennellä. Se parantaa projektien onnistumisastetta.

Ehkä asiaa voi lähestyä niin, että työkalu toimii kumppanina luovassa ja strategisessa työssä ja auttaa tekemään sen järjestelmällisemmin, organisoidummin, vähemmän pelottavasti ja onnistuneemmin.

Galen Low: Pidän todella paljon ajatuksesta, että työkalujen kanssa pitää ystävystyä. Jos tartun siihen, mitä sanoit, kyse on läksyistä. Läksyt voivat tarkoittaa uuden teknologian opettelua ja sitä, että selvittää, miten se voi auttaa työssä.

Mutta tarkoitit ehkä myös sellaisten asioiden läksyjä, joita ammattilaisen ja projektipäällikön olisi pitänyt tehdä jo aiemmin, mutta joihin ei ehkä ollut aikaa, koska tehtävät veivät kaiken huomion. Nyt pitää ajatella uudelleen omaa arvoa sekä valmistautumista ja läksyjä, joita projektin onnistuminen vaatii.

Luulen, että kyse ei todennäköisesti ole tunnin käyttämisestä joka viikko tilanneraportin laatimiseen. Ehkä kyse on koko siitä työn osasta, joka liittyy varsinaisiin läksyihin: ”Mistä tässä projektissa on kyse? Mitkä ovat tavoitteet? Mitä arvoa minä tuon? Mitä arvoa tiimi tuottaa? Mitä liiketoimintatulosta tämä edistää? Miten tämä sopii kokonaisuuteen?”

Sen sijaan että kysyttäisiin vain, onko tämä virstanpylväs oikeana päivänä ja saavutammeko sen. Se on tärkeää, mutta ehkä tämän hetken menestyjä on ihminen, joka ajattelee luovasti: ”Mitä voin tehdä nyt eri tavalla, kun olen ystävystynyt tämän työkalun kanssa ja se voi auttaa minua joissakin tehtävissä?”

Monet varmasti ajattelevatkin näin. Luovuus on kuitenkin vaikeaa, etenkin jos ei pidä itseään luovana ihmisenä. Jos on tehnyt asioita hyvin toistuvasti projektista toiseen ja ajatellut, että oma menetelmä on valmis, sen muuttaminen on haastavaa.

Vaikeinta on keksiä uusi toimintatapa ilman valmista perustaa sille, miltä sen pitäisi näyttää.

Kelli Korducki: Ehdottomasti. Sanoisin kuitenkin, että kaikki tietotyö – enkä usko kenenkään olevan eri mieltä siitä, etteikö projektinhallinta olisi tietotyötä – on luovaa työtä. Tietotyössä on viime kädessä kyse käsitteiden muuttamisesta jonkin uuden toteutukseksi.

Kaikki edes etäisesti innovatiivinen tai jotakin tavoitetta edistävä työ on luovaa, koska ongelmanratkaisu ja strategian luominen asian toteuttamiseksi ovat luovaa työtä.

Luovuudesta ja taiteilijana olemisesta puhutaan usein luovana harjoitteluna, kirjoittamisena tai maalaamisena. Taiteilijat yleensä ajattelevat, että tekemisen prosessi on itse tavoite. Kyse on kaikesta, mitä tapahtuu alusta loppuun.

Tämä on pitkä tapa sanoa, että se muistuttaa mielestäni suuresti projektinhallintaa tai mitä tahansa muuta tietotyötä. Ajattelemme luovuuden usein erityisenä taikakeinona tai maagisena prosessina, mutta lopulta kyse on kysymysten esittämisestä ja erilaisten etenemistapojen etsimisestä.

Luulen, että projektipäälliköt kokeilevat jo prosessejaan projektista toiseen. Mikään kaksi projektia eivät ole samanlaisia, ja osa työstä on prosessin säätämistä, hienosäätöä ja pieniä muutoksia toteutuksen helpottamiseksi.

Galen Low: Sataprosenttisesti. Tämä saattaa olla pieni sivupolku, mutta ajattelen nyt sitä, etteivät kaikki projektipäälliköt pidä itseään luovina.

Luovana ihmisenä jonkin tekemisen prosessi on hieman erilainen lähestymistapa. Haluaisin tietää, mitä teet saadaksesi luovuutesi vauhtiin, inspiroituaksesi tai löytääksesi uuden tavan lähestyä asiaa, jota olet rakentamassa tai työstämässä.

Millaisia rituaaleja sinulla on päästäksesi luovaan mielentilaan, ja voisiko projektipäällikkö omaksua niitä?

Kelli Korducki: Tämä tulee olemaan tylsin vastaus, mutta jos olen todella jumissa, yritän yleensä pitää tauon. Jos luen jotakin, jolla ei ole mitään tekemistä työni kanssa, palaan tehtäväni tai projektini pariin täysin virkistyneenä.

Ajatteluni laatu on parempi, ja myös kirjoittamiseni laatu on parempi. Joskus täytyy vain ottaa etäisyyttä ja suunnata mieli johonkin muuhun, joka pitää ajattelun aktiivisena mutta ei ole työtä.

Galen Low: Se on reilua. Ajattelin myös inspiraatiota. Tartutko johonkin samankaltaiseen ja siihen liittyvään saadaksesi inspiraatiota, vai häiritseekö se sinua, koska se saattaa viedä sinut vertailevaan tilaan?

Kelli Korducki: Ehdottomasti. Joskus kutsuisin sitä tutkimiseksi.

Galen Low: Aivan. Selvä.

Kelli Korducki: Tiedon hankkimiseksi. Joskus jumissa oleminen johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei tietoa ole tarpeeksi. Lisätiedon hankkiminen auttaa aina.

Galen Low: Projektipäälliköt voivat olla siinä huonoja. Ajattelemme omassa siilossamme, että meidän on ratkaistava jokainen ongelma itse.

Meillä ei välttämättä ole kirjahyllyä, jossa olisi muiden projekteja, joita voisimme selata saadaksemme ideoita ja tehdäksemme tutkimusta. Yhteisössämme on kuitenkin sellainen. Käymme näitä keskusteluja päivästä toiseen. On kiinnostava tapa ajatella asiaa tutkimuksena.

En ollut ajatellut sitä niin. Mietin vain, miten projektipäälliköt voisivat omaksua luovemman prosessin ja ajatella itseään enemmän luovien alojen ammattilaisina. Se auttaisi työskentelemään yhdessä suuria kielimalleja käyttävien työkalujen kanssa. Ne voivat hoitaa joitakin tehtäviä, jotka ovat väitetysti vähemmän luovia.

Projektipäälliköiden pitäisi kuitenkin olla luovia siinä, mitä heidän pitäisi nyt tehdä, kun nämä tehtävät on siirretty tai ainakin delegoitu suurelle kielimallille. Se on kiinnostava ajatus.

Kelli Korducki: Niin on. Aiemmin mainitsemani Kelownassa Brittiläisessä Kolumbiassa asuva projektipäällikkö kertoi, miten hän käyttää jotakin työkalua. En enää muista sen nimeä, mutta kyseessä on taulutyökalu. Ehkä Mural oli se taulutyökalu, ja toinen oli todella hyvä Gantt-kaavioihin.

Galen Low: Se olisi Tom’s. Niin.

Kelli Korducki: Tom’s on siis Gantt-kaavioihin ja Mural taululle. Annie McLeod selitti, että suuren kielimallin käyttäminen projektipohjaisessa ympäristössä vaatii kehotteita ja ohjeita. Se ei maagisesti tuota jotain valmista.

Prosessi täytyy ajatella läpi samalla, kun sille syöttää ohjeita. Siitä tulee aivoriihityökalu, yhteistyöhön perustuva aivoriihityökalu. Sinun täytyy ajatella, mitä teet ja mihin pyrit, ja mukauttaa tekemistäsi matkan varrella.

Lopputuloksena syntyy luonnostaan luova ja iteratiivinen prosessi. Nämä työkalut voivat oikeastaan auttaa projektipäälliköitä olemaan luovempia tavassa, jolla he lähestyvät työtään. Se on upeaa. Ne eivät pelkästään vapauta ihmisiä luovaan työhön, vaan tarjoavat myös rakenteen luovalle prosessille.

Galen Low: Pidän siitä. Tämä on ehkä hyvä tapa päättää keskustelu. Puhuimme aiemmin inhimillisistä taidoista. Luova prosessi ja johtamamme yhteistyö ovat projektityötä, mutta pohjimmiltaan kyse on ihmisten yhteistyöstä.

Juuri inhimillisestä puolesta tulee arvo. Se on asia, josta projektipäälliköille maksetaan ja johon heillä on pätevyys. Kaikki eivät ehkä koe olevansa päteviä tällaiseen ihmisten väliseen yhteistyöhön. Miten projektipäälliköt voisivat työkalujen rinnalla oppia ja harjoitella enemmän ihmisten välistä yhteistyötä ja inhimillisiä taitoja?

Ongelmanratkaisua ja vivahteiden ymmärtämistä sen sijaan, että opiskeltaisiin uusi menetelmä ja yritettäisiin ottaa se käyttöön. Se on varmasti hyvä asia, mutta voisiko tuon ajan käyttää johonkin, joka kehittää itsevarmuutta ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja yhteistyön johtamisessa?

Kelli Korducki: Ihmiset voivat kehittää pehmeitä taitojaan monella tavalla. Tiedän, että Digital Project Manager on kirjoittanut tästä aiemminkin. Kyse on projektinhallinnan keskeisistä ihmistaidoista. Tekoäly ei muuta näitä taitoja.

Ne ovat aina olleet työn peruspilareita. Niiden kehittämisen tavat ovat edelleen samat kuin ennenkin. Nyt ehkä on vain suurempi kannustin keskittyä näihin kykyihin. Jos teknologia kehittyy jatkossakin nykyisellä vauhdilla, ei pian ole paljon liikkumavaraa ilman todella vahvoja perustaitoja.

Galen Low: Pidän tuosta. Minulle tämä liittyy arvon uudelleenmäärittelyyn. Jos kuuntelet tätä ja olet projektipäällikkö, saatat ajatella muiden ja itsesi näkevän arvosi siinä, kuinka hyvä taulukkolaskentataulukkosi on tai kuinka nopeasti litteroit kokousmuistiinpanot ja laadit niistä pöytäkirjat.

Saattaa olla hyödyllistä ajatella itseään hieman luovempana ja strategisempana ja eritellä, mikä päivittäisessä työssäsi on inhimillistä, luovaa ja ongelmanratkaisuun liittyvää. Arvoa kannattaa ehkä määritellä uudelleen ja tehdä siitä osa omaa brändiä. Ei niin, että ”olen hyvä projektipäällikkö, koska taulukkoni ja Gantt-kaavioni ovat loistavia”. Ne ovat toki tärkeitä, mutta aiemmin mainitsemasi asian luominen ja prosessi, jolla luodaan jotakin, mitä ei ole ennen ollut olemassa, ovat todella arvokkaita.

Olet todennäköisesti joutunut keskustelemaan monien ihmisten kanssa ymmärtääksesi, kuinka kauan asiat kestävät, mikä riippuu mistäkin ja mitkä ovat tärkeät päivämäärät. Samalla olet navigoinut ihmisten välisessä dynamiikassa: ihmiset eivät halua sitoutua päivämäärään, jakaa kaikkea tietoa tai heillä ei ole aikaa sinulle. Siinä on arvo ja taito, joka ei ole katoamassa ammatista lähiaikoina.

Kelli Korducki: Eikä mistään ammatista. Nämä ovat asioita, joita ihmiset tekevät. Siksi ihmisiä ei voi korvata: vain ihmiset voivat olla ihmisiä, ja siihen tarvitaan ihmistaitoja. On hienoa, että tämä muistuttaa siitä, mitä ihmiset tuovat yhteiseen työhömme.

Ajatus saattaa olla yksinkertainen ja hieman kliseinen, mutta on mukavaa saada siitä muistutus.

Galen Low: Ehdottomasti. Mukavaa ja kliseistä.

Kelli Korducki: Mukavaa ja kliseistä.

Galen Low: Voisin päättää lämpimään ja inhimilliseen sävyyn, mutta en aio tehdä niin, koska vedän nyt maton jalkojemme alta.

Olemme puhuneet suurista kielimalleista. Ei hätää, ne ottavat hoitaakseen tehtäviä. Olet edelleen ihminen ja luova. Työsi on turvassa. Mutta jos katsomme kauas tulevaisuuteen, mikä tekoälyssä ja työn tulevaisuudessa voisi muuttaa tilanteen? Nouseeko keskusteluissasi esiin jotakin, joka suurten kielimallien jälkeen tarkoittaisi: ”Kun tuo tapahtuu, olemme kaikki työttömiä”?

Onko yllämme tällainen uhka? Pidämmekö vain itseämme tyytyväisinä toistaiseksi, vaikka ammatillinen tuhomme odottaisi jossain puutarhapolun päässä?

Kelli Korducki: Olen esittänyt tämän kysymyksen parhaille ja pätevimmille ihmisille, mutta heillä ei ole lopullista vastausta. Se itsessään on vastaus. Onko kyse muutamasta… Luulen, että teidän pitäisi tietää vastaus tähän kysymykseen.

Galen Low: Aivan. En ajatellut asiaa noin.

Kelli Korducki: He sanovat, etteivät tiedä. He toivovat kaiken järjestyvän. Vastaus on siis, ettemme tiedä ja että meidän täytyy vain sopeutua tilanteeseen.

Optimistinen tapani tarkastella asiaa on kuitenkin se, että olemme ihmisiä, ja meillä on tietynlaista älykkyyttä, jota koneilla ei ole. Oletettavasti koneet eivät koskaan saa sitä tai saavat sitä aina vähemmän. Meillä tulee siis aina olemaan jonkinlainen etu ja mahdollisuus pysyä kehityksen edellä. Kuka tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu?

Galen Low: Kuka tosiaan tietää. On kuitenkin parempi ottaa asia omakseen kuin työntää pää pensaaseen.

Kelli Korducki: Olen samaa mieltä.

Galen Low: Kelli, kiitos paljon seurastasi tänään. Tämä oli todella hauskaa. Oli hienoa kuulla näkökulmasi. Olet keskustellut monien eri toimialojen ihmisten kanssa tästä aiheesta, ja arvostan näkemyksiäsi suuresti.

Kelli Korducki: Totta kai. Kiitos paljon kutsusta. Tämä oli todella hauskaa.

Galen Low: Hyvä, siinä kaikki tältä kertaa. Kuten aina, jos haluat liittyä keskusteluun yli tuhannen samanhenkisen projektinhallinnan puolestapuhujan kanssa, liity yhteisöömme. Lisätietoja saat osoitteesta thedigitalprojectmanager.com/membership. Jos pidit kuulemastasi, tilaa ohjelma ja pysy yhteydessä osoitteessa thedigitalprojectmanager.com.

Ensi kertaan, kiitos kuuntelemisesta.