Tuottavampi projektipäällikkö (Laura Boscon kanssa)

Lue litterointi:

Kokeilemme podcastiemme litterointia ohjelmiston avulla. Anna anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet, sillä botti ei ole sataprosenttisen tarkka.

Ben Aston:

Tervetuloa DPM-podcastiin, jossa menemme teoriaa pidemmälle ja annamme asiantuntevia projektipäällikön neuvoja parempien digitaalisten projektien johtamiseen. Kiitos, että kuuntelet. Olen Ben Aston, The Digital Project Managerin perustaja. Ajattele, jos kysyisit melkein keneltä tahansa projektipäälliköltä, kuinka hänen työnsä sujuu. Miten luulet hänen vastaavan? Luultavasti useimmiten näin: ”Anteeksi, minulla ei ole nyt aikaa puhua. Olen täysin kuormittunut, ehkä voimme palata asiaan ensi viikolla.”

Oman kokemukseni mukaan projektipäällikön työ on vaativa rooli. Kannamme vastuun projektin toimittamisesta parhaalla mahdollisella tavalla ja haluamme epätoivoisesti projektiemme onnistuvan. Niinpä juoksemme koko päivän ympäriinsä kuin housumme olisivat tulessa, yritämme pitää kissalauman eli tiimimme koossa, vaikka se ei näytä haluavan tehdä sitä, mitä pyydämme, ja yritämme tehdä kaiken sen, minkä uskomme auttavan projektia onnistumaan. Mutta auttaako kiireisyytemme todella toimittamaan paremman projektin? Auttaako se oikeasti tiimiämme ja asiakkaitamme?

No, ehkä auttaa. Usein kiireisyytemme ei kuitenkaan todellisuudessa auta. Mikä siis on ratkaisu? Kaikki paljastuu tämän päivän podcastissa, kun keskustelemme tavoista olla vähemmän kiireisiä mutta tuottavampia.

Tänään keskustelen Laura Boscon kanssa. Laura on verkkotekstisuunnittelija ja tavallaan vasta aloitteleva digitaalinen projektipäällikkö – tai oikeastaan hän on luopumassa siitä työstä. Puhumme siitä hetken kuluttua. Hän on työskennellyt monien startup-yritysten, Fortune 500 -yritysten ja myös voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden kanssa. Hän asuu Chattanoogassa, joka on yksi suosikkisanoistani lausua. Hei, Laura.

Laura Bosco:

Hei, Ben. Kiitos, että kutsuit minut mukaan.

Ben Aston:

Ole hyvä vain. Haluan aloittaa puhumalla sinusta, koska haluan sanoa vielä kerran Chattanooga. Olen myös käyttänyt aivan liikaa aikaa siihen, että minusta on tullut jonkinlainen Lauran stalkkaaja. En tiedä, päädyin LauraBosco.com-sivustolle, josta löytyy tietoa Laurasta. Laura, kerro hieman itsestäsi. Instagramin perusteella näyttää nimittäin siltä, että asut metsän keskellä puumajassa. Kerro meille, missä asut Chattanoogassa.

Laura Bosco:

Ajatus puumajasta ei ole lainkaan kaukaa haettu. Asun yhdellä Chattanoogan kahdesta vuoresta, Signal Mountainilla. Keskustaan on noin 20 minuuttia, ja meillä on ihana pieni talo, josta avautuu näkymä muutaman eekkerin alueelle, jota emme omista, mutta jonka kuvittelemme omistavamme, kun katsomme takakuistiltamme. Kyseessä on toisen kerroksen kuisti, jolta näkyvät juuri nyt kauniit syksyn värit, joten siellä tuntuu tosiaan hieman siltä kuin asuisi puumajassa.

Ben Aston:

Se on aika hienoa. Käykää katsomassa Lauran Instagramista hienoja kuvia elämästä Chattanoogassa. Kerro meille hieman tarinastasi projektipäällikkönä. Olit projektipäällikkö – tai olet sitä osa-aikaisesti. Tiedän, että olet vaihtamassa roolia ja ryhtymässä tekstisuunnittelijaksi. Miten päädyit alun perin digitaaliseen projektinhallintaan? Se on mielestäni aina kiinnostavaa. Luin verkkosivustoltasi, että taustasi tai erityisosaamisesi liittyy muun muassa ovenkahvojen purkamiseen, ja kerrot olevasi tiedonörtti, joka pitää ongelmien löytämisestä ja ratkaisemisesta. Miten tämä johti digitaaliseen projektinhallintaan?

Laura Bosco:

Kuten monille muillekin digitaalisille projektipäälliköille, tämä ei ollut rooli, johon olisin alun perin pyrkinyt. En opiskellut sitä korkeakoulussa, eikä se ollut tutkallani, kun lukio- ja opiskeluaikoina mietin tulevaa uraani. Päädyin tekemään monia erilaisia asioita. Merkitsen ihmisille kirjaimellisesti ansioluetteloni eri vaiheet, koska sitä on niin hämmentävää lukea. Siirryin ravintolapäälliköstä bränditoimiston harjoittelijaksi auttamaan asiakaspuolen tehtävissä. Tämä toimisto yhdisti minut siihen toimistoon, jossa olen työskennellyt projektipäällikkönä. Jotkut ihmiset siis sanoivat minulle: ”Hei, tiedän toimiston, joka tarvitsee apua asioiden järjestämisessä. Olet siinä todella hyvä. Haluatko tehdä sitä?”

Sanoin: ”Totta kai.” Niin päädyin tähän tehtävään ja opin kaiken työn ohessa.

Ben Aston:

Kerro digitaalisen projektipäällikön näkökulmasta, millaisia projekteja olet toimittanut.

Laura Bosco:

Työskentelen Rangessa, joka on WordPress-suunnittelu- ja kehitystoimisto. Olemme tehneet töitä hyvin monenlaisten asiakkaiden ja toimialojen kanssa, mutta pääasiassa kaikki projektit ovat räätälöityjä verkkoprojekteja. Aloitamme alusta selvitysvaiheella, siirrymme täysin räätälöityyn suunnitteluun ja sen jälkeen täysin räätälöityyn kehitystyöhön. Useimmiten lopputulos on markkinointisivusto, mutta se voi olla myös yhtä laaja kuin räätälöity kirjautumisratkaisu tai portaali.

Ben Aston:

Työskentelet siis suunnittelijoiden, kehittäjien, käyttäjäkokemuksen ja laadunvarmistuksen parissa. Onko kyseessä kokonaan sisäinen tiimi?

Laura Bosco:

Tiimi on pieni, joten meillä ei ole kaikkia mainitsemiasi rooleja. Meillä on pääasiassa luova johtaja ja suunnittelija. Toimiston osakkaana hän hoitaa useita tehtäviä. Lisäksi meillä on ollut muutama täyden pinon kehittäjä. Olen onnekas saadessani työskennellä näin pienen mutta monipuolisen tiimin kanssa. Uskon, että se auttaa purkamaan muutamia siiloja.

Ben Aston:

Monet kuulijoista työskentelevät erikokoisissa tiimeissä. Erityisesti pienissä studioissa ja toimistoissa ihmiset käyttävät monia hattuja. Kun sinä tulit mukaan digitaalisena projektipäällikkönä, miten ohjasit tiimiäsi? Miten hallitsit tiimiä käyttämiesi työkalujen avulla? Pienessä tiimissä ei ehkä tarvita yhtä monia työkaluja. Jos kaikki istuvat yhdessä, yhteistyö voi syntyä luonnostaan. Miten te toimitte?

Laura Bosco:

Olemme täysin hajautettu tiimi, joten työskentelemme Kaliforniasta aina Alankomaihin asti. Vaikka olemme pieniä...

Ben Aston:

Pieniä mutta hajallaan.

Laura Bosco:

Pieniä mutta todella hajallaan. Kutsumme sitä aikavyöhykkeiden hallinnaksi. Olen kehittynyt siinä paljon viime vuosina. Slack on kuitenkin pääasiallinen työkalumme.

Ben Aston:

Mitä aikavyöhykkeiden hallinta tarkoittaa?

Laura Bosco:

Kalenterin tarkastelua ja sen selvittämistä, milloin neljä ihmistä neljällä tai viidellä eri aikavyöhykkeellä voi osallistua samaan puheluun.

Ben Aston:

Aika kamala tehtävä, eikö?

Laura Bosco:

Todella haastava tehtävä.

Ben Aston:

Työskentelen tällä hetkellä toimistossa, jossa lähes kaikki ovat etätöissä. Sopivan ajan löytäminen on silti vaikeaa. Asiakkaani on Ranskassa, ja ihmiset työskentelevät Pohjois-Amerikassa ja muissa maissa. Lopulta täytyy vain sanoa: ”Hyvä on, pidän puhelun aamulla kello seitsemän.”

Laura Bosco:

Sitä tapahtuu.

Ben Aston:

Se on ainoa vaihtoehto. Ajattelet vain, ettet todellakaan halua tehdä niin. Vaikeaa.

Laura Bosco:

On kyllä. Käytän EveryTimezone-palvelua. Siinä on yksinkertainen liukusäädin, jota voin vetää edestakaisin nähdäkseni, paljonko kello on Ranskassa. Matkustan myös melko paljon, etenkin itärannikolla. Chattanoogassa olemme vain noin 30 minuutin päässä keskisen aikavyöhykkeen alueesta, joten olen usein siellä ja aikataulujen tekeminen sekoittaa helposti ajatukset.

Ben Aston:

EveryTimezone siis auttaa kokousten järjestämisessä. Käytätkö projektinhallintatyökaluja?

Laura Bosco:

Käytämme pääasiassa Asanan ja Teamworkin yhdistelmää.

Ben Aston:

Selvä.

Laura Bosco:

Teamwork on paikka, johon siirryimme Basecampista muutamasta syystä. Se sopi lopulta budjettiimme ja tarpeisiimme. Työkalufilosofiani on aloittaa ratkaistavista ongelmista ja niistä rajoitteista, joiden puitteissa ongelmat pitää ratkaista. Sen jälkeen työkaluvaihtoehdot yleensä karsiutuvat huomattavasti. Teamwork osoittautui meille toimivaksi. Käytimme Asanaa toisen kehittäjän kanssa yksityiskohtaisempien tehtävien seurantaan. Teamwork pystyy siihen myös, mutta Asana vaikutti hieman paremmalta.

Ben Aston:

Oletko löytänyt viime aikoina jotain verkkosivustoa, työkalua tai sovellusta, josta kaikkien pitäisi tietää?

Laura Bosco:

Yksi suosikeistani on muutama kuukausi sitten löytämäni Blinker. Se muistuttaa räpyttämään silmiä, kun tuijotat näyttöä.

Ben Aston:

Onko se puhelinsovellus?

Laura Bosco:

Ei, luulen, että se on Chromen laajennus. Tuijotamme tietokoneita tuntikausia, ja se muistuttaa katsomaan pois näytöltä muutaman minuutin välein. Se liittyy enemmän henkilökohtaiseen terveyteen kuin tuottavuuteen, mutta mielestäni se on hyvä työkalu.

Ben Aston:

Hienoa. Olet siis jättämässä digitaalisen projektinhallinnan maailman keskittyäksesi enemmän tekstisuunnitteluun?

Laura Bosco:

Kyllä.

Ben Aston:

On kiinnostavaa tarkastella projektipäälliköiden matkaa: ensin he päätyvät projektinhallintaan ja myöhemmin siirtyvät siitä johonkin muuhun. Jotkut siirtyvät johtoon tai tiimien vetäjiksi, mutta en muista puhuneeni aiemmin projektipäällikön kanssa, joka olisi päättänyt ryhtyä tekstisuunnittelijaksi. Olet tehnyt tätä aina jossain määrin, mutta miten teit päätöksen? Miksi lähdet digitaalisen projektipäällikön työstä?

Laura Bosco:

Noin vuosi sitten aloin kirjoittaa sivutyönä. Pidän monista projektinhallinnan puolista, mutta se ei ruokkinut luovuuttani, ja aloin tulla levottomaksi. Aloin kirjoittaa muutamille asiakkaille, jotka pyysivät lisää töitä ja suosittelivat minua muille asiakkaille. Saavutin noin kolme kuukautta sitten pisteen, jossa tajusin, että minun piti joko tehdä molempia uravaihtoehtoja osa-aikaisesti tai keskittyä täysin toiseen niistä.

Nykyisten elämäntilanteidemme vuoksi meillä ei ole koiraa eikä lapsia, ja elämämme on melko rauhallista. Ajattelimme, ettei minulla ehkä koskaan olisi parempaa hetkeä ottaa riskiä ja kokeilla tätä vuoden ajan. Sitä siis teemme.

Ben Aston:

Tämä on siis kokeilun alku.

Laura Bosco:

On. Aloitin syyskuussa, joten nyt on kulunut lähes kaksi täyttä kuukautta.

Ben Aston:

Miten on mennyt?

Laura Bosco:

Todella hyvin. Asiakkaiden löytäminen ei ole toistaiseksi ollut ongelma. Siirtymä on toki ollut samanlainen kuin mikä tahansa muutos: ensimmäisen viikon ajan istut ja ajattelet: ”Voi luoja, mitä tein? Miksi tein sen?” Sitten tulevat huijarisyndroomaan liittyvät kysymykset: ”Pystynkö todella tähän?” Ajattelin samaa ryhtyessäni projektipäälliköksi. Voinko kutsua itseäni projektipäälliköksi, jos en vielä osaa tehdä työtä?

Ben Aston:

Niinpä.

Laura Bosco:

Sitä on paljon, mutta uskon sen olevan normaalia jokaisessa työpaikan vaihdoksessa.

Ben Aston:

Itseluottamuksen kriisi, aivan varmasti. Puhutaan kirjoittamastasi artikkelista. Tämä koskee mielestäni useimpia ihmisiä, eivät vain projektipäälliköitä. Useimmat projektipäälliköt kamppailevat tuottavuuden kanssa tai ainakin sen tunteen kanssa, etteivät he ole tuottavia. Se kuuluu ehkä työnkuvaan. Emme useimmiten itse tuota mitään konkreettista. Joskus tuotamme arvioita, aikatauluja tai dokumentaatiota, mutta asiakas ei yleensä välitä siitä, mitä me tuotamme.

Projektipäälliköille ei juuri jaeta palkintoja vuoden parhaasta arviosta tai työmäärityksestä. Kukaan ei innostu tuotoksistamme. Meidän tehtävämme on varmistaa, että muut tietävät, mitä heidän pitää tuottaa. Olemme kuin lennonjohtajia, jotka yrittävät varmistaa, että kaikki tarvittava valmistuu. Jos Chromessa ei ole 30 välilehteä auki, voimme jopa tuntea, ettemme yritä tarpeeksi. Laura on kuitenkin kirjoittanut loistavan artikkelin tuottavuudesta. Siinä hän esittelee 13 tapaa olla projektipäällikkönä tai yleisesti tuottavampi.

Puhutaan ensin tuottavuudesta. Miksi sillä on väliä? Miksi meidän pitäisi välittää siitä?

Laura Bosco:

Pidän tuosta kysymyksestä, koska monet aloittavat kysymällä: ”Miten voisin olla tuottavampi?” He eivät kysy: ”Miksi minun pitäisi olla tuottavampi?” Juuri miksi-kysymys on ratkaiseva. Vastauksia on paljon, mutta oma vastaukseni on, että tuottavuus auttaa tiimejä toimimaan tehokkaammin ja nauttimaan työstään enemmän.

Olen huomannut, että työstään nauttivat ihmiset tekevät parempaa työtä. Projektipäällikkönä yksi tavoitteistani oli aina miettiä, miten voimme työskennellä tehokkaasti ja vähemmän, jotta ihmiset voivat edelleen nauttia työstään ja tehdä erinomaista työtä.

Ben Aston:

Projektipäälliköt haluavat epätoivoisesti tiimiensä olevan tuottavia ja projektien etenevän. Siksi takerrumme asioihin, joiden uskomme auttavan. Tarkistamme sähköpostia jatkuvasti, painamme päivitä-painiketta, olemme Slackissa ja odotamme seuraavaa ilmoitusta. Pidän siitä, että artikkelisi alkaa asioilla, joita ei pidä tehdä: älä tarkista sähköpostia heti aamulla, älä ole jatkuvasti tavoitettavissa Slackissa äläkä pidä sähköpostia koko ajan auki.

Projektipäällikön tehtävänä on kuitenkin usein välittää viestikapula eteenpäin. Miten näitä asioita voi tehdä ilman, että muodostuu prosessin pullonkaulaksi? Projektipäällikkö voi ajatella: ”Jos en vastaa juuri nyt, kaikki romahtaa.” Miten hallitset tätä?

Laura Bosco:

Kaikki alkaa odotuksista. Jos pidät Slackin ja sähköpostin suljettuina suuren osan päivästä, mutta tiimisi ja asiakkaasi eivät hyväksy sitä, lopputulos on kamala. Tiimin täytyy tietää, mitä teet. Voit kertoa siitä viikkopalaverissa tai pienessä tiimissä vaikka Slackissa: ”Hei, haluan meidän kaikkien kokeilevan tätä, ja tältä se näyttää.”

Varmista, että kaikki ovat samalla sivulla. Asiakkaiden kanssa tehokasta on kertoa viestintätavoista heti yhteistyön alussa. Annan projektin käynnistyessä viestintäohjeen, jossa kerrotaan, miten minut tavoittaa, milloin olen parhaiten saatavilla ja mitä kanavia kannattaa käyttää. Samalla voi sanoa: ”Haluamme tehdä teille parhaamme, joten meidän on keskityttävä rauhassa tiettyinä aikoina. Emme pidä sähköpostia jatkuvasti auki, mutta tarkistamme sen useita kertoja päivässä ja pidämme sen auki tärkeinä päivinä, kuten julkaisupäivänä.” Sähköpostia ei kannata sulkea julkaisupäivänä.

Ben Aston:

Pidän tuosta neuvosta. Rakennetaan viestintäsuunnitelma ja hallitaan odotuksia: ”Tällöin minut saa kiinni.” Jos aiot keskittyä työhön muutaman tunnin ajan, voit myös ennakoida. Jos arvelet jonkun ottavan yhteyttä, aloita keskustelu itse. Voit ilmoittaa päivän alussa: ”Olen seuraavat tunnit poissa verkosta, joten älä odota vastausta.” Tämä liittyy odotusten hallintaan.

Laura Bosco:

Kokemukseni mukaan ensimmäiset sähköpostit luovat ennakkotapauksen. Jos vastaat kolmeen ensimmäiseen viestiin 30 sekunnissa, asiakas odottaa jatkossa aina yhtä nopeaa vastausta. Jos hän tottuu odottamaan tunnin tai kaksi, hän ei turhaudu, kun jatkat samalla tavalla.

Ben Aston:

Käytätkö Gmailia?

Laura Bosco:

Kyllä. Gmailissa voi myös ajastaa sähköpostit lähetettäväksi myöhemmin, mikä on hienoa.

Ben Aston:

Pidän Gmailin ennakoivista kolmen sanan vastauksista. Se on hieman pelottavaa, mutta joskus voi vain painaa sarkainta ja hyväksyä ehdotuksen. Asiakas kokee tulleensa kuulluksi.

Laura Bosco:

Minä poistin ne käytöstä, koska ne ärsyttivät.

Ben Aston:

Minä olen ottanut ne käyttöön. Ajattelen: ”En aikonut sanoa noin, mutta sopii. Onko se riittävän hyvä? Selvä, lähetä.” Tulevaisuutta pitää sietää, Laura.

Laura Bosco:

Ehkä totun vielä siihen, että tekoäly kirjoittaa sähköpostini, mutta en ole vielä siinä pisteessä.

Ben Aston:

Kaikille, jotka saavat minulta sähköpostia: tietäkää, että sen on kirjoittanut tekoäly, mutta lähetetty rakkaudella. Yksi muista aiheista on moniajo. Projektipäälliköt tekevät sitä, koska hallitsevat eri vaiheissa olevia projekteja, erilaisia asiakkaita ja tiimejä. Olemme projektien viestinnän keskus ja välitämme tietoa eteenpäin. Moniajo ei kuitenkaan ole tehokasta, koska asiayhteydestä toiseen vaihtaminen kuluttaa aikaa. Miten toimit?

Laura Bosco:

Yritän välttää moniajoa niin paljon kuin inhimillisesti mahdollista, koska teen silloin enemmän virheitä. Jos useita asioita tulee samaan aikaan, priorisoin ne Eisenhowerin matriisin avulla ja käsittelen ne järjestelmällisesti yksi kerrallaan.

Vaikka asioiden pitäisi tapahtua samana päivänä, yritän silti tarttua niihin yksi kerrallaan. Joskus käsittelen vain yhtä osaa kerrallaan, koska kaikkea ei voi tehdä yhdellä istumalla. Tiimini kannalta olen parempi, kun en yritä pitää viittä asiaa käsissäni yhtä aikaa.

Ben Aston:

Eisenhowerin priorisointimatriisi on hyvä esimerkki. Slack-viesti voi tuntua kiireelliseltä, mutta se ei ehkä ole tärkeä. Se voi odottaa neljä tuntia ilman vaikutusta projektin onnistumiseen. Emme usein pysähdy arvioimaan päivän tai viikon alussa, mitkä ovat todella tärkeät asiat projektin onnistumisen kannalta.

Laura Bosco:

Jos projektipäällikkö voi vaikuttaa toimintatapoihin, viestintästandardista kannattaa sopia myös tiimin kanssa. Voitte päättää, että kiireellisissä asioissa lähetetään suora viesti ja muissa asioissa mainitaan henkilön nimi kanavalla. Näin yhteydenottotapa kertoo viestin kiireellisyydestä.

Ben Aston:

Se liittyy jälleen odotusten hallintaan.

Laura Bosco:

Kyllä. Viestintä on minulle todella tärkeä perusta.

Ben Aston:

Pidän myös artikkelissasi siitä, että kerrot positiivisista asioista. Yksi suosikeistani on mielivaltaisten, typerien tavoitteiden asettaminen. Se ei kuulosta keinolta parantaa tuottavuutta. Miten se toimii?

Laura Bosco:

Se perustuu houkutusten yhdistämiseen: yhdistät houkutuksen asiaan, joka täytyy tehdä. Jos sinun pitää esimerkiksi laatia aikataulu, jota et halua tehdä, voit palkita itsesi pienellä asialla. Saat ehkä suklaalevyn, kun aikataulu on valmis, tai voit käydä lempikaupassasi, kun olet julkaissut sen. Tavoite on mielivaltainen ja pieni. Se auttaa tekemään asian, jota et halua tehdä.

Ben Aston:

Tehtävä ei saa olla liian suuri. Jos ajattelet saavasi palkinnon vasta työmäärityksen valmistuttua, voi tulla ilta ja työ on yhä kesken. Silloin toivo loppuu. Tavoitteiden pitää olla saavutettavia.

Laura Bosco:

Se on hyvä tuottavuusneuvo yleisesti. Varmista, että voit todella merkitä jotain tehtävälistaltasi valmiiksi. Jos tavoitteena on esimerkiksi ”edistä uraani”, sitä ei koskaan saa yliviivattua.

Ben Aston:

Jos joku tuntee olevansa täysin tuottamaton, mikä on tehokkain neuvo artikkelissasi?

Laura Bosco:

Älä oleta, että sinulla on päivässä kahdeksan tuntia työtä. Projektipäälliköt tietävät tämän resursseja suunnitellessaan, koska kahdeksan tuottavaa tuntia ei ole realistista kahvitaukojen, puheluiden ja yllättävien kokousten vuoksi. Silti ajattelin itse, että minulla on kahdeksan tuntia päivässä ja että olisin jotenkin poikkeus. Kun aloin seurata aikaani, huomasin, etten ole poikkeus. Minulla ei ole kahdeksaa tuottavaa tuntia päivässä.

Jos aloitat kahdeksan tunnin oletuksesta, tunnet jatkuvasti hukkuvasi, koska et saavuta tavoitetta. Jos lähdet neljästä kuuteen tuntiin, mikä on normaalimpaa, asetat itsesi onnistumaan ja sinulla on parempi kehys tuottavuudelle.

Ben Aston:

Google-kalenterissa kokouksen voi asettaa kestämään 25 minuuttia 30 minuutin sijaan. Viiden minuutin tauko kokousten välissä antaa aikaa välipalalle, vessassa käynnille tai muulle. Tyhjää tilaa kannattaa jättää kalenteriin.

Laura Bosco:

Ehdottomasti. Projektinhallinnan perusperiaate on, että asiat vievät aina kauemmin kuin odotat.

Ben Aston:

Laura, kiitos, että olit mukana. Tästä voisi puhua paljon enemmän, mutta päätämme tähän. Oli hienoa saada sinut mukaan.

Laura Bosco:

Kiitos kutsusta. Oli ilo keskustella tänään.

Ben Aston:

Jos haluat osallistua keskusteluun tuottavuudesta, paremmaksi projektipäälliköksi tulemisesta ja asioista, joita voimme tehdä ollaksemme tuottavampia, kommentoi Lauran kirjoittamaa artikkelia. Voit myös siirtyä TheDigitalProjectManager.com-sivuston resurssiosioon ja liittyä Slack-tiimiimme, jossa käydään kaikenlaisia kiinnostavia keskusteluja.

Siihen asti kiitos kuuntelusta.