Kuinka kolme projektipäällikköä rakensi uransa uudelleen irtisanomisten jälkeen

Lue litterointi:

Kokeilemme podcastiemme litterointia ohjelmiston avulla. Antakaa anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet, sillä botti ei ole sataprosenttisen tarkka.

Kelsey Alpaio: Hei, olen Kelsey! Tervetuloa takaisin Retroon Digital Project Manager -podcastissa, jossa perehdymme menneiden aikojen oppeihin, tulevaisuuden trendeihin ja siihen, mitä ne merkitsevät urallesi. Projektipäällikkönä irtisanotuksi tuleminen tuntuu raskaalta. Kyse ei ole vain työpaikan menettämisestä. Kyse on epävarmuudesta. Kyse on siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Miten selitän tämän ansioluettelossani? Pitäisikö minun palata heti työelämään vai ottaa askel taaksepäin? Pitäisikö minun kokeilla freelancetyötä? Selvitettävää on paljon, mutta sinun ei tarvitse tehdä sitä yksin.

Siksi olemme täällä tänään. Jaamme kanssanne keskustelun, jonka järjestimme kolmen irtisanotuksi tulleen ja uransa uudelleen rakentaneen projektipäällikön kanssa.

Mukana on Nicolassa Galvez, uravastainen valmentaja ihmisille, jotka tuntevat olevansa jumissa tai aliarvostettuja urallaan. Työskenneltyään sekä järjestäytyneissä yrityksissä että missiolähtöisissä organisaatioissa hän tuo rehellisen näkökulmansa siihen, mitä vaikeiden ja odottamattomien urasiirtymien läpikäyminen todella tarkoittaa.

Mukana on myös Thako Harris, kokenut operaatioiden ja resurssienhallinnan ammattilainen, jolla on yli 11 vuoden kokemus projektinhallinnasta. Hänen asiakasvalikoimaansa kuuluvat esimerkiksi Subaru, Noom, GNC ja Comcast.

Kolmas osallistuja on Nadaa Baqui, jolla on yli 10 vuoden kokemus digitaalisen projektipäällikön tehtävistä. Hän on johtanut uraauurtavien mobiili- ja verkkosovellusten kehittämistä uusille teknologia-aloille, kuten AR-, VR- ja tekoälysovelluksiin.

Keskustelun aikana he jakoivat rehellisiä tarinoita irtisanomisistaan, siitä mitä he tekivät sen jälkeen, mikä toimi ja mikä ei, sekä neuvoja ihmisille, jotka käyvät parhaillaan läpi samaa. Joten jos etsit aktiivisesti työtä, tutkit uusia vaihtoehtoja tai haluat vain valmistautua siihen, mitä seuraavaksi tapahtuu, jatka kuuntelemista.

Kun aloitamme, haluan kiittää kaikkia panelistejamme siitä, että olette täällä ja että olette valmiita jakamaan irtisanomistarinoitanne kanssamme. Tämä on henkilökohtaista. Se voi olla tunteikasta ja siitä puhuminen vaatii paljon rohkeutta, mutta kuten varmasti kaikki tässä puhelussa tietävät, irtisanomiset ovat paljon yleisempiä kuin ehkä ajattelemme. Mitä enemmän niistä puhumme, sitä vähemmän yksinäisiltä ne tuntuvat. Aloitetaan siis alusta.

Toivon, että jokainen panelistimme voisi kertoa irtisanomistarinansa. Mitä tapahtui? Mihin päädyit ja kuinka kauan kesti, että pääsit jälleen jaloillesi?

Nadaa, aloitatko sinä?

Nadaa Baqui: Kiitos, Kelsey. Ensinnäkin hei kaikille. On hienoa nähdä ihmisiä eri puolilta maailmaa.

Haluan ensin sanoa, että DPM on ollut minulle vuosien ajan suuri tuki, ja olen todella iloinen, että saan olla täällä jakamassa tarinani kanssanne. Irtisanomismatkaani liittyen asiat olivat jo jonkin aikaa hidastuneet. Projekteja ei tullut, ja olin hieman huolissani tulevaisuudestani toimistolla, mutta en odottanut tulevani irtisanotuksi silloin kun se tapahtui.

Elettiin kesää 2024. Olin juuri saanut uuden ja kiinnostavan projektin, ja yhtäkkiä sainkin uutisen. Toimisto oli aloittamassa irtisanomiskierrosta, ja minä olin yksi niistä tiimin jäsenistä, joita se koski. Se oli ensimmäinen kokemukseni irtisanotuksi tulemisesta. Olin rehellisesti sanottuna järkyttynyt.

Olin hukassa. En tiennyt mitä tehdä. Muistan, että ensimmäisinä päivinä päivitin jatkuvasti sähköpostiani ja tunsin oloni oudoksi, kun minulla ei ollut Slackia tarkistettavana eikä kokouksia, joihin osallistua. Tunsin itseni tyhjäksi ja olin huolissani taloudestani. Olen äiti, minulla on asuntolaina maksettavana, ja olin kuullut työmarkkinoiden olevan todella huonot.

Olin todella stressaantunut. Kaikki tuntui paljolta. Tarvitsin aikaa kaiken käsittelemiseen, ja juuri niin tein. Otin aikaa itselleni. Suosittelen sitä muillekin. Jos sinulla on siihen varaa, ota aikaa itsellesi. Uskon, että se auttaa myöhemmin. Joten niin minä tein.

Otin aikaa ja sitten työskentelin ansioluetteloni ja portfolioni parissa. En oikeastaan hakenut työpaikkoja, koska en tuntenut olevani valmis. Lopulta myöhemmin syksyllä sain työpaikan Skillsharelta, ja taidan olla edelleen täällä. Se oli määräaikainen tehtävä. Tiimi oli todella upea, ja se auttoi minua tuntemaan itseni jälleen omaksi itsekseni.

Luulen olevani nyt paremmassa paikassa.

Kelsey Alpaio: Kiitos, että jaoit tuon.

Nicolassa, voisitko kertoa hieman lisää omasta irtisanomistarinastasi?

Nicolassa Galvez: Minut on itse asiassa erotettu kahdesti ja irtisanottu kerran, joten kerron erottamistarinani, koska kyseessä oli projektinhallinnan tehtävä. Työnantajani tiesi, että minulla oli vaikeuksia tehtävässä. Keskijohdossa tajusin rakastavani projektinhallinnan teoriaa ja prosessia.

Mutta kyse on ihmisten kanssa työskentelystä ja ihmisten johtamisesta enemmän kuin projektin hallinnasta, eikä minulla yksinkertaisesti ollut siihen tarvittavia taitoja. En tiennyt, että minut aiottiin erottaa. Olin kannustamassa työkaveria, kun pomoni kuunteli tietämättäni keskustelua ja koki kannustuspuheeni loukkauksena itseään kohtaan. Viikkoa myöhemmin hän kutsui minut kokouksen jälkeen keskustelemaan virtuaalisesti.

Hän päästi minut menemään. Olimme ystäviä, joten keskustelu kesti ehkä kolme tuntia. Se oli todella vaikeaa. Sen jälkeen purskahdin itkuun ja soitin kumppanilleni. Onneksi hän pystyi tukemaan meitä taloudellisesti. Mutta yksi irtisanominen oli todella tuskallinen. Olin jo irtisanonut asuntoni. Äitini haki kaikki tavarani ja vei ne varastoon, koska tiesin, etten pystyisi heti palaamaan kokoaikaiseen työhön.

Nukuin vuorotellen tuttavien sohvilla. Lopulta olin pari vuotta asunnoton. Se oli niin tuskallista, että tiesin, etten pystynyt palaamaan työelämään, enkä tiennyt sohvalta toiselle siirtyessäni, että päätyisin kodittomaksi. Tiesin kuitenkin riittävästi antaakseni asuntoni irtisanomisilmoituksen heti irtisanomiseni jälkeen, koska ajattelin, etten pystyisi maksamaan sitä. En tiennyt, mistä saisin rahaa, mutta se ei ainakaan tulisi kokoaikaisesta työstä, jolla voisin kustantaa asunnon.

Kelsey Alpaio: Kiitos, että jaoit tuon tarinan.

Thako, voisitko kertoa hieman lisää omasta irtisanomistarinastasi?

Thako Harris: Siirryin opettamisesta projektinhallintaan. Lopulta tarina on ehkä se, että menetimme asiakkaan ja toivoimme voittavamme uuden. Sillä välin tein kaikenlaisia hallinnollisia toimistotöitä, kuten siivosin varastohuonetta, ja se tuntui oudolta. Arvasin, että jotain oli ehkä tekeillä.

Sitten pomoni varasi lyhyen 15 minuutin tapaamisen ilman aihetta. En silloin tiennyt, että se oli usein merkki tällaisesta tilanteesta. Hän kertoi uutisen, ja minä lohdutin kummallisesti häntä, koska hän oli surullinen. Samalla ajattelin, että minulla ei olisi enää työtä. Se oli aivan hullua, koska opettaminen oli vakaata ja pidin siitä todella paljon.

Se ei vain maksanut kovin hyvin. Ajattelin, että olin tehnyt valtavan virheen. He halusivat mennä sen jälkeen juomaan, mutta minä ajattelin, etten todellakaan halunnut jäädä juomaan, koska en tiennyt mitä tekisin. Onneksi olen pyöräilijä, joten minulla oli kaikenlaista tekemistä: juoksin rannalla, kuuntelin musiikkia ja ajoin pimeissä tunneleissa.

Lopulta olin luonut yhteyksiä mainosalalla, ja ihmiset olivat todella avuliaita. Tunsin suunnittelijoita ja tekstisuunnittelijoita, ja monet sanoivat pitävänsä korvansa auki ja ilmoittavansa, jos kuulisivat jotain. Eräs suunnittelijaystäväni teki ansioluetteloni uudelleen todella hienolla tavalla.

Pidin siitä, ja jotenkin sen avulla päädyin henkilöstövuokrausyrityksen kautta uuteen tehtävään. Kun sopimukseni alkoi lähestyä loppuaan, se oli mielestäni myös yksi syy siihen, että minut irtisanottiin. He eivät halunneet maksaa sopimuksen päättämisestä ja palkkiota siitä, että minusta olisi tullut vakituinen työntekijä.

Jälleen kerran ajattelin: onko mainostoimistomaailma tällaista joka vuosi tai joka toinen vuosi syksyllä, kun neljännen vuosineljänneksen tulokset raportoidaan johdon bonuksia varten? Minut leikataan pois, kunnes saavutan jonkin tason. En tiedä, mutta niin ajattelin silloin.

Minulla oli kuitenkin paljon yhteyksiä Minneapolisin toimistomaailmassa ja pyöräilyn kautta. Tunsin luovan johtajan, jonka vaimo työskenteli rekrytoijana. Hän ei muistaakseni veloittanut palkkiota, vaan suositteli minua toimitusjohtajalle. Pääsin yritykseen ja jäin sinne lopulta lähes seitsemäksi vuodeksi.

Joka kerta kun jotain tällaista tapahtuu, ajattelet, että ensimmäisellä kerralla uuden työn löytymiseen meni kolme kuukautta ja toisella kerralla onneksi vain kuukausi. Mutta nuo ajat ovat synkkiä. Päivität ja etsit, ja se tuntuu uhkapeliltä.

Lähetät asioita digitaaliseen maailmaan ilman aavistustakaan siitä, osuvatko ne maaliin tai tuovatko ne mitään takaisin. Se tuntuu kalastamiselta, eikä se toimi samalla tavalla kuin suusanalliset suositukset ja aidot yhteydet, joita luot työssäsi.

Kelsey Alpaio: Kuulostaa siltä, että verkostoituminen oli merkittävä osa ensimmäisen työpaikan saamista.

Nadaa, puhuit hieman määräaikaisen tehtävän löytämisestä pian irtisanomisesi jälkeen. Voisitko kertoa lisää strategioista, jotka auttoivat sinua eniten tehtävän saamisessa? Puhuitko irtisanomisestasi työhaastatteluissa? Miltä prosessi näytti sinulle?

Nadaa Baqui: Yksi ensimmäisistä asioista, joita tein, kun tunsin olevani valmis, oli puhua ihmisille irtisanomisestani.

Aluksi epäröin. Hävetti hieman, jos asian saa sanoa näin. Tajusin kuitenkin nopeasti, että minun täytyi tukeutua verkostooni. Kuten sanoit, Thako, puhuin ystävilleni siitä. Vietin rehellisesti paljon aikaa LinkedInissä. Kuten sanoin, pysäytin ihmisiä ja vain luin heidän julkaisujaan. Erään tällaisen julkaisun teki henkilö, jonka kanssa olin aiemmin työskennellyt.

Hän oli joku verkostoni jäsen, jonka kautta löysin nykyisen tehtäväni. En voi korostaa riittävästi verkostoon yhteyden ottamisen merkitystä. Se on erittäin hyödyllinen voimavara. Lähetin niin monia ansioluetteloita enkä koskaan kuullut takaisin, tai jos kuulin, viesti oli tyyliä: 'Olemme kiinnostuneita sinusta, mutta puhutko saksaa, italiaa, ranskaa ja englantia?'

Ajattelin, etten ole Google Kääntäjä. Tuntui, että odotuksia oli niin paljon. Siksi koen, että verkostosi ja LinkedIn ovat tässä todellisia ystäviäsi.

Kelsey Alpaio: Todella hyödyllinen neuvo.

Nicolassa, haluan kysyä sinulta hieman lisää, koska tiedän, että olet siirtynyt pois projektinhallinnan maailmasta ja teet nykyään jotain hieman erilaista. Työskentelet apurahapäällikkönä ja valmentajana. Voisitko kertoa lisää päätöksestäsi olla hakematta uutta projektipäällikön tehtävää? Miten selvitit, mitä halusit tehdä, ja miten etenit sen jälkeen?

Nicolassa Galvez: Olin tehnyt projektinhallintaa virallisesti, koska rakastin sitä niin paljon. Se oli aina osa tehtävääni. Sitten tajusin, kuinka paljon kyse oli ihmisistä. Olisin voinut rakentaa parhaat järjestelmät ja luoda parhaat tehtävät, mutta jos en pystynyt johtamaan ylöspäin eli työskentelemään projekteja jakavan johtajan kanssa, enkä hallitsemaan kollegojani, se ei riittänyt.

Vaikeinta oli juuri johtaminen ylöspäin. Minun oli myönnettävä itselleni, että minun oli siirryttävä eteenpäin, koska en ollut valmis oppimaan niitä ihmissuhdetaitoja, jotka tekevät projektipäälliköistä mielestäni niin menestyviä. Viimeisessä työpaikassani he tiesivät tämän. Olin aloittanut valmentajan pätevyyteen johtavan koulutuksen työskennellessäni heidän kanssaan.

Kun minut erotettiin, käytin samaa ansioluetteloa. Minulla on osaamispohjainen ansioluettelo, joka linkittää kronologiseen versioon, koska en yksinkertaisesti ole ihminen, joka osaa päivittää ansioluetteloaan. Suunnittelijaystäväni oli tehnyt siitä todella hienon. Monet hyväksyivät osaamispohjaisen version ja olivat valmiita siirtymään LinkedIn-profiiliini, jota pystyin päivittämään helpommin ja nopeammin kronologisilla tiedoilla ja niiden alla olevilla taidoilla.

Palasin apurahojen kirjoittamiseen, joka on yleensä rauhallisempi ja eristäytyneempi tehtävä. Tarvitsin hiljaisuutta, itsenäisyyttä ja eristäytymistä. Työ ei ole ollut niin itsenäistä kuin olisin halunnut, koska voittoa tavoittelemattomalla sektorilla ollaan hyvin tiiviisti tekemisissä keskenään. Itsetutkiskelu auttoi kuitenkin päätöksessä: halusinko palata samaan tehtävään siksi, että minut oli erotettu, vai eikö se vain sopinut minulle?

Kelsey Alpaio: Se käy järkeen. Suunnittelijaystävän hankkiminen vaikuttaa ehdottomasti asialta, joka kannattaa tehdä.

Nicolassa Galvez: Yksi nopea neuvo: jos et tunne olevasi valmis intensiiviseen työnhakuprosessiin, nykyinen apurahojen kirjoittamisen työni löytyi yhdellä napin painalluksella. Lähetin ansioluetteloni ilman saatekirjettä. Suunnittelijaystäväni tekemä ansioluettelo erottui joukosta. Kun työnhakuun on todella väsynyt, yhden napsautuksen hakutoiminto on hengenpelastaja. Se toimii ainakin kerran, ja se on kaikki mitä tarvitset.

Kelsey Alpaio: Erinomainen neuvo. Se johdattaakin seuraavaan kysymykseeni, joka liittyy uudelleenrakentamisprosessiin. Prosessi on täynnä hylkäyksiä ja takaiskuja. Nadaa, mainitsit saavasi kielteisen vastauksen toisensa jälkeen. Mitä neuvoja teillä on itseluottamuksen säilyttämiseen prosessin aikana? Thako, esitän tämän kysymyksen ensin sinulle.

Thako Harris: Tätä on hieman noloa kertoa, mutta kuuntelen mielelläni kuntosalilla teknomusiikkia tai jotain todella rajua ja raskasta painonnostomusiikkia. Sitten lähden pyöräilemään. Sen jälkeen voin yleensä paremmin ja tunnen olevani energinen.

Haamukirjoittaminen eli vastausten puuttuminen tekee tilanteesta raskaan. Ennen sait ehkä vastauksen, mutta nykyään saat automaattiviestin: 'Otamme sinuun yhteyttä, jos...' eikä mitään koskaan tapahdu. Se vetää nopeasti mielen matalaksi.

Verkostoitumiseen palatakseni olen huomannut, että LinkedInissä on kolmannen, neljännen ja viidennen asteen yhteyksiä. Jos löydät jonkun, joka voi hieman auttaa sinua eteenpäin, sillä on valtava merkitys. Yritin käyttää LinkedIniä rekrytointiin, mutta se oli niin kuormittavaa, etten pystynyt käyttämään sitä. Jos joku kuitenkin sanoi tuntevansa jonkun, ajattelin, että luojan kiitos.

Se muuttaa kaiken. Tiedät, että kyseessä on oikea ihminen, jonka joku tuntee ja jonka kanssa joku on puhunut. Siksi sillä on valtava merkitys. Kuten sanoit, Nadaa, ota ihmisiin yhteyttä. Puhu heille ja yritä rakentaa edes jonkinlaista suhdetta LinkedInissä. Älä aloita heti pyytämällä heitä jakamaan ansioluetteloasi. Sinun täytyy olla hieman diplomaattisempi, käyttää aikaa ja edetä sitä kautta.

Kelsey Alpaio: Ehdottomasti.

Nadaa, mitä vinkkejä sinulla on hylkäysten ja kielteisten vastausten käsittelemiseen?

Nadaa Baqui: En aio valehdella: tuntui, että tarvitsin oman kannustusjoukon ihmisiä sanomaan, että pystyn tähän ja että onnistun.

Tietenkin oli hetkiä, jolloin olo oli todella alamaissa. Et saa vastausta tai vastauksia tulee hyvin vähän, ja olet todella lannistunut. Tilanne on erilainen, kun sinulla on jo työ ja haet toista työpaikkaa, koska tekemistä riittää.

Kun sinulla ei ole työtä eikä tavallinen työ pidä sinua kiireisenä, tilanne on vaikea. Sanoisin, että perheen ja ystävien verkostoon tukeutuminen on tärkeää. Muista myös, että sinulla on paljon hyvää työkokemusta.

Yksi hylkäys ei määrittele sinua. Unohdin sen toisinaan, mutta minun täytyi muistuttaa itseäni jatkuvasti: sinulla on vuosien kokemus ja paljon hyvää osaamista. Pystyt tähän. Ole johdonmukainen ja sitkeä ja ilmesty paikalle joka päivä.

Lopulta jokin loksahtaa kohdalleen.

Thako Harris: Mikään määrä hylkäyksiä ei määrittele sinua.

Kelsey Alpaio: Aivan.

Haluan puhua myös irtisanomisten aiheuttamasta epävakaudesta sekä urallasi että elämässäsi. Irtisanotuksi tuleminen voi tuntua erittäin epävakauttavalta, ja olen kuullut siitä piirteitä kaikkien tarinoissa.

Mitä olette tehneet saadaksenne takaisin jonkinlaisen vakauden tunteen? Vai häviääkö epävarmuuden tunne koskaan kokonaan?

Nicolassa Galvez: En usko, että se koskaan häviää. Minut erotettiin ensimmäisen kerran vuonna 2012. Kyse on persoonallisuudesta, ei taidoista. En tehnyt mitään väärää, joten kamppailen yhä sen kanssa, että hyväksyn persoonallisuuteni ja ymmärrän sen tekevän työpaikoista minulle haastavia.

Sydänsuru tuntuu hyvin henkilökohtaiselta, koska se liittyy luonteeseeni. Olen aktiivinen yhteisössä ja minulla on hyvä maine. Saan usein töitä verkostoni kautta maineeni, saavutusteni tai rakentamieni asioiden vuoksi. Mutta päivittäinen työskentely kanssani — olen tarkkaavainen, utelias ja ongelmanratkaisija — voi olla erilainen asia.

He haluavat sen, mitä voin tehdä heidän hyväkseen, mutta eivät välttämättä hyväksy sitä, kuka olen. Se on edelleen vaikea asia hyväksyä, ja minun on muistutettava siitä jatkuvasti. Erityisesti naiset kasvatetaan ajattelemaan, että arvomme perustuu siihen, mitä teemme, eikä siihen, keitä olemme.

Kaikki kamppailevat arvokkuuden tunteen kanssa. On surullista sanoa, että tilanne paranee, mutta se ei katoa.

Se on edelleen haaste.

Kelsey Alpaio: Aivan.

Thako, tiedän, että olemme puhuneet tästä hieman aiemmin. Teet nykyään jonkin verran freelance-projektinhallintaa, johon liittyy omat epävakauden ja epävarmuuden elementtinsä. Voisitko kertoa siitä lisää?

Thako Harris: Yritän pitää yllä aikataulua ja rakentaa itselleni rutiinin, jota noudatan.

Joka päivä on samanlainen, ja rajoitan eri asioiden määrää. LinkedInissä voisi vain pyöriä loputtomasti: seurata yhtä ja toista asiaa ja menettää kaiken tunteen siitä, että sinun täytyy edelleen tehdä asioita myös itsesi hyväksi. Sinun täytyy pitää itsesi terveenä ja ylläpitää omaa elämääsi.

Se auttaa tarjoamaan jonkinlaista rakennetta. Vaikka en tietäisi mitä teen, luomani rakenteet pitävät minut tekemässä elämässäni hyödyllisiä asioita. Herään, teen tämän, sitten tuon, syön, tarkistan asioita, lähden kävelylle, palaan tarkistamaan lisää ja teen jotain muuta.

Keskityn lyhyitä aikoja intensiivisesti ja vaihdan sitten tekemistä. Se auttaa tuntemaan, että olen tuottelias, vaikka vastauksia ei tulisikaan.

Sitten voit lähteä kävelylle ja huomata, että aurinko paistaa. On pieniä asioita, jotka tekevät elämästä hyvää riippumatta siitä, onko sinulla työpaikkaa vai ei. Yritä pitää ne mielessäsi. Luulen, että kiitollisuus auttaa todella jatkamaan.

Kun ihmiset sanovat, että tämä tekee tilaa paremmille asioille, ajattelet: tiedän, mutta sinä sanot noin, koska sinulla on työpaikka. Se on tavallaan totta, mutta en aina tiedä mitä sillä tarkoitetaan. Se tuntuu yhdeltä niistä sanonnoista, joita ihmiset käyttävät, ja jota käsittelet, kunnes saat työpaikan.

Jälkikäteen se kuulostaa hyvältä, mutta jos asiat eivät vielä ole menossa hyvin, ajattelet vain, ettet tiedä mistä he puhuvat.

Rutiinit siis auttavat minua.

Kelsey Alpaio: Ehdottomasti. Valitettavasti aikamme on nyt lopussa. Aika kului todella nopeasti, ja haluan vielä kerran kiittää kaikkia panelisteja siitä, että käytitte aikaanne tänään ja jaoitte tarinanne.

Siinä kaikki tämän päivän Retrossa. Seuraa ohjelmaa, jotta et koskaan menetä jaksoa. Jos haluat jatkaa keskustelua yli tuhannen projektinhallinnan ammattilaisen kanssa, jotka ymmärtävät tilanteesi, liity joukkoomme osoitteessa thedpm.com/membership. Kiitos kuuntelemisesta.