Miten projektijohtajat voivat kuroa umpeen luottamuskuilun tekoälypohjaisissa terveydenhuoltoprojekteissa

Galen Low: Mikä rooli projektijohtajilla on luottamuksen rakentamisessa tekoälyä hyödyntävissä terveydenhuoltoprojekteissa?

David Doan: Projektipäälliköt eivät ole vain tehtävien valvojia. Heidän pitäisi kehystää tekoälyprojekti muuksi kuin teknologiatuotokseksi: kyse on ihmiskeskeisestä muutoksesta. Teknologia on yhdistettävä siihen, mitä kutsun tekoälyprojektin inhimillistämiseksi.

Galen Low: Miksi terveydenhuollon on niin tärkeää löytää tapoja ottaa tekoäly käyttöön?

David Doan: Viime kädessä kyse on muustakin kuin tehokkuudesta ja vaikuttavuudesta. Tällä on suora vaikutus potilaiden hoitoon. Jos käyttöönotto epäonnistuu, on vakava riski, että potilaat jäävät paitsi mahdollisesti henkeä pelastavista hoitotoimenpiteistä. Vääriä diagnooseja voi syntyä, jos ennustemalli ei toimi järkevästi, etenkin jos tekoälymallit on koulutettu puutteellisilla tiedoilla. Tällöin syrjäytetyt väestöryhmät voivat saada entistä huonompia terveystuloksia.

Galen Low: Terveydenhuolto on niin kiinnostava ala, koska siinä on oletusarvoisesti niin paljon järjestelmällisyyttä. Sillä on paljon sidosryhmiä ja monia erilaisia näkökulmia, joten tekoälyn käyttöönotto parempia ihmisten kannalta saavutettavia tuloksia tuottavien ratkaisujen luomiseksi on lähes yksi pelin monimutkaisimmista muodoista.

Tervetuloa The Digital Project Manager -podcastiin — ohjelmaan, joka auttaa toimitusjohtajia työskentelemään fiksummin, toimittamaan nopeammin ja johtamaan paremmin tekoälyn aikakaudella. Minä olen Galen, ja joka viikko perehdymme tosielämän strategioihin, uusiin työkaluihin, hyväksi havaittuihin viitekehyksiin ja toisinaan myös projektirintaman sotatarinoihin. Ohjasitpa sitten valtavia muutosprojekteja, hallinnoit tekoälyn työnkulkuja tai yrität vain pitää kaaoksen hallinnassa, olet oikeassa paikassa. Aloitetaan.

Tänään puhumme tekoälyn valtavasta potentiaalista terveydenhuollossa ja siitä, mitä projektijohtajat voivat tehdä rakentaakseen luottamusta, tuodakseen riskit esiin, edistääkseen eettisyyttä ja viime kädessä parantaakseen potilastuloksia tekoälyä hyödyntävissä terveydenhuoltoprojekteissa.

Vieraana on David Doan, Kyndrylin terveydenhuollon ja julkishallinnon konsultointikumppani ja johtaja. David on terveydenhuollon teknologian ja liiketoiminnan muutoksen johtaja, jolla on yli 30 vuoden kokemus kliinisestä työstä ja konsultoinnista. Hän aloitti uransa potilastyössä laillistettuna sairaanhoitajana ensimmäisten kymmenen vuoden ajan ja siirtyi sen jälkeen konsultiksi McKessonille, Accenturel­le sekä Ernst & Youngille. Nyt hän työskentelee C-tason ja tietohallinnon johtajien kanssa strategisen digitaalisen muutoksen, tekoälyinnovaatioiden ja arvolähtöisen hoidon edistämiseksi Kyndrylissä.

Tämän lisäksi David on PMI:n Los Angelesin osaston puheenjohtaja, toimii viiden muun voittoa tavoittelemattoman organisaation hallituksessa ja on Asian American Professional Associationin mentori. Tämä on vasta puolet hänen meriittiensä ja saavutustensa luettelosta.

Vaikuttavaa, David. Kiitos, että tulit ohjelmaan.

David Doan: Ilo on minun puolellani, Galen. Ehdottomasti.

Galen Low: Tiedän, että keskustelumme poukkoili valmistautuessamme tähän ja että kävimme läpi paljon asioita. Tässä jaksossa haluaisin keskittyä tekoälyllä tehostettuun potilashoitoon liittyvään innostukseen ja pelkoon sekä siihen, mitä molempien käsittelemiseksi voidaan tehdä. Ehkä voisimme aloittaa siitä, mitä terveydenhuoltoalallamme on pelissä, jos emme saa tekoälyä toimimaan oikein?

Miten luottamuksen viitekehys voi auttaa projektijohtajia sovittamaan yhteen erillisiä sidosryhmäryhmiä? Ja miten projektijohtajat, joilla on aiempaa kokemusta terveydenhuollosta, voivat päästä terveydenhuollon teknologia-alalle ja ehkä myös toisinpäin? Miltä tämä kuulostaa?

David Doan: Erinomaista. Hyviä keskusteluja ja hyviä kysymyksiä. Minulla riittää tekemistä, mutta uskon voivani tarjota jonkin verran näkemyksiä kokemukseni perusteella. Hieno keskustelu.

Galen Low: Jos olen tähän mennessä oppinut sinusta jotain, se on se, että toimit nopeasti ja tunnet asiasi. Joten haastan sinut. Meillä on täällä tapana aloittaa suuresta kysymyksestä, yhdestä polttavasta kysymyksestä, josta voimme sitten loitontaa näkymää ja rakentaa asiayhteyden ympärille.

Suuri kysymykseni kuuluu: mikä on lääkäreiden ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten suurin pelko, kun tekoälyä tuodaan osaksi heidän tapaansa tarjota hoitoa?

David Doan: Hyviä ja erittäin ajankohtaisia kysymyksiä. Tiivistäisin asian kahteen aiheeseen. Ensimmäinen on pelko inhimillisen yhteyden ja harkinnan menettämisestä.

Käsittelin tätä jo hieman. Toinen on oikeastaan vastuun pelko. Aloitin itse sairaanhoitajana kirjoittamalla. Kirjoitin kaiken kirjaimellisesti käsin, koska sähköisiä potilas- tai sairauskertomuksia ei ollut olemassa. Kun siirryimme teknologiaan — jopa silloin, kun lääkkeitä alettiin jakaa Pyxis-laitteesta — pelkäsimme aina, että se jotenkin etäännyttää meidät potilaasta.

Tekoäly on ehdottomasti toinen esimerkki edistyneestä teknologiasta, joka voi tehdä tämän. Nyt on esimerkiksi tekoälytyökaluja, koneita ja ennustavia järjestelmiä, jotka voivat lukea rintakehän röntgenkuvan tai PET-kuvan. Siksi pelätään, ettei enää voida koskettaa ja tuntea potilasta eikä muodostaa inhimillistä yhteyttä tai käyttää omaa harkintaa, kuten lääketieteessä ja hoitotyössä tarvitaan.

Lääketiede ja hoitotyö ovat toki tiedettä, mutta niissä on myös paljon taidetta. Se vaatii paljon dataa: kliinistä dataa, ei-kliinistä dataa ja viimeisenä palapelin palana kliinistä harkintaa. Juuri tämä erottaa ei-kliinisen työntekijän kliinikosta, jolla on toimilupa ja velvollisuus harjoittaa ammattiaan pätevyytensä mukaisesti sekä kantaa vastuunsa.

Pelko liittyy siihen, että tekoäly voisi korvata keskustelut potilaiden kanssa vuodeosastolla tai jopa lääkärikäynneillä ja etä- tai telelääketieteessä. Pelätään, ettei kliinistä harkintaa ja päätöksentekoa enää voisi tai pitäisi säilyttää.

Siksi kaiken teknologian tai työkalun kohdalla on tärkeää tehdä yhteistyötä kliinikoiden kanssa. Ennusteita tuottavien algoritmien on perustuttava tietoon, joka on hyödyllistä hoitotilanteessa. Samalla on ymmärrettävä, että kliinikon on voitava tulkita ja luottaa tietoon ja sen tarjoamiin oivalluksiin, mutta lääkärin ja potilaan pyhä suhde on säilytettävä. Näin kliinikko voi edelleen hyödyntää tietoa ja kliinistä harkintaa päätöksenteon tukena.

Myös vastuu on tärkeä kysymys, sillä lääketieteen ammattilaiset koulutetaan toimimaan vahingoittamatta. Meidän on varmistettava, että tekoäly- tai teknologi­amalli toimii ja että sen suositukset ovat yhdenmukaisia näyttöön perustuvien ohjeiden sekä muiden luotettavien ammatillisten järjestöjen suositusten kanssa.

Vastuu tarkoittaa sitä, että kliinikoilla on oltava lopullinen mahdollisuus tarkistaa asiat, jotta he voivat edelleen kantaa lopullisen vastuun. Tekoälyjärjestelmän, teknologian ja sen suunnittelun ympärille tarvitaan myös huolellisuutta, jotta tiedot eivät ole virheellisiä ja jotta luottamusta voidaan vahvistaa.

Tämä oli hieman pitkä vastaus, mutta sanoisin, että kyse on kahdesta suuresta pelosta: inhimillisen yhteyden ja kliinisen harkinnan menettämisestä sekä kliinikon ja teknologian vastuusta.

Galen Low: Pidän siitä, että kehystit asian taiteen ja tieteen yhdistelmäksi. Joskus on helppo ajatella korkealta tasolta, että kyse on vain tiedosta: voimme ladata kaiken lääketieteellisen tietämyksemme järjestelmään, jolloin tieto on käytettävissä. Pidin myös siitä, että toit esiin terveydenhuollon monet häiritsevät teknologiset kehitysaskeleet.

Mainitsit reseptisovellukset ja etäterveydenhuollon. Muutoksia on ollut paljon. Vastauksesi ydin oli mielestäni se, että nämä ovat perustekijöitä, joiden avulla olemme selvinneet kaikesta tästä muutoksesta. Sähköisten potilas- ja sairauskertomusten käyttöönotto on ollut pitkä matka, eikö vain?

Konsultointiaikanani järjestelmiä vaihdettiin edelleen uusiin. Kyse ei ole vain teknologisesta edistymisestä. Rakennamme yhä luottamusta ja etenemme varovasti valan vuoksi, koska emme voi vain olettaa, että mustassa laatikossa tapahtuva asia toimii joka kerta tai edes 90 prosentissa tapauksista.

Se ei riitä. Harkinta ja inhimillisyys on säilytettävä. Pidän tätä kiehtovana. Mainitsit myös johdonmukaisuuden, ja mieleeni tulivat heti tekoälyn hallusinaatiot. Työssäni se on harmillista mutta korjattavissa: samaan kysymykseen voi saada kolme eri vastausta. Potilashoidossa asioiden on kuitenkin oltava oikein, ja siihen on suhtauduttava erittäin vakavasti.

Voisimmeko loitontaa näkymää hieman? Olemme puhuneet vastuusta ja luottamuksesta, potilaskokemuksesta ja inhimillisyydestä. Olemme käsitelleet teknologioita, jotka ovat päätyneet terveydenhuoltoon hyvistä syistä.

Tekoäly vaikuttaa joiltain osin erilaiselta — tai ehkä ei. Miksi terveydenhuollon on niin tärkeää löytää tapoja ottaa tekoäly käyttöön? Mitä tässä on pelissä, ja mikä on suurin este tekoälyn käyttöönotolle terveydenhuollossa?

David Doan: Viime kädessä kyse on muustakin kuin siitä, kuinka tehokkaasti ja vaikuttavasti kliinikot toimivat potilaiden ja terveydenhuollon tiimin kanssa.

Potilasta hoitaa kokonainen tiimi, jonka toiminta vaikuttaa lopulta myönteisiin terveystuloksiin. Seuraukset ja vaikutukset ovat siis valtavat. Kyse ei ole vain työnkulun helpottamisesta tai paremmasta kokemuksesta. Tällä on suora vaikutus potilashoitoon.

Potilashoito tapahtuu tietyn ammattilaisen ja yhden potilaan välisenä vuorovaikutuksena, mutta lopulta se vaikuttaa massiivisessa mittakaavassa väestön terveyteen. Se liittyy myös viiden tavoitteen malliin: kyse ei ole vain kustannuksista tai saatavuudesta, vaan myös kliinikon kokemuksesta ja potilaskokemuksesta.

Viides kerros tässä kolmiossa on terveyden tasa-arvo. Miten tekoäly liittyy tähän? Tekoäly voi ennustaa sairauksia hyödyntämällä suurta määrää kliinistä dataa, korvausdataa, ei-kliinistä dataa ja julkisesti saatavilla olevaa tietoa. Kaikki tämä auttaa ennustamaan, mitkä potilasryhmät tai väestöt terveydenhuollon tarjoajan tai maksajan kannattaa tunnistaa nopeasti, jotta sairauden tai kroonisen tilan etenemiseen voidaan puuttua.

Jos käyttöönotto epäonnistuu, osa potilaista saattaa jäädä hoitamatta tai heidät voidaan tunnistaa virheellisesti. Lisäksi on vakava riski, että potilaat jäävät paitsi mahdollisesti henkeä pelastavista hoitotoimenpiteistä.

Vääriä diagnooseja voi syntyä, jos kone tai mallinnustyökalu ei toimi järkevästi. Teknologiaan liittyy myös se, että monet ihmiset eivät asu suurissa kaupungeissa vaan maaseudulla, jossa sairaaloihin pääsy voi olla vaikeaa. Teknologian kanssa on edelleen haasteita.

Teknologia voi olla saatavilla, mutta entä 5G-, verkko- ja internet-yhteydet? Miten tätä käytännössä hallitaan? Kun puhun terveyden tasa-arvosta, voimmeko odottaa, että henkilö, jonka äidinkieli ei ole englanti ja jolla voi olla haasteita esimerkiksi kädentaitojen, koulutustason tai iän vuoksi, pystyy käyttämään mitä tahansa etäterveyspalvelua?

Tekoälyllä on siis valtava merkitys, ja viime kädessä pelissä ovat koko väestön terveystulokset. Suurin este on teknologinen este hoidon vastaanottajan eli potilaan näkökulmasta. Jos keskityn kliinikoihin, hoidon tarjoajiin ja hoitajiin, kyse on ennen kaikkea luottamuksesta.

Teknologian on liityttävä tietojärjestelmiin, integroiduttava työnkulkuun ja oltava osa sitä. Jos tekoäly ei ole osa työnkulkua, kliinikko joutuu käyttämään uutta teknologiaa tai erillistä laitetta keskustelun tallentamiseen. Mihin tämä tieto päätyy?

Esitetäänkö tieto luonnollisessa työnkulussa juuri hoitotilanteessa? Jos teknologia ei toimi saumattomasti osana työnkulkua, sen käyttö ei lisäänny. Kaikki, mikä häiritsee kliinikon ja potilaan välistä aikaa, heikentää käyttöönottoa.

Lopuksi on huomioitava vinoumat. Jos tekoälymallit koulutetaan puutteellisella tai epätasapainoisella datalla tai jos dataa ei ole normalisoitu ja standardoitu, potilaat — etenkin syrjäytetyt väestöryhmät — voivat saada entistä huonompia terveystuloksia.

Pelissä ovat siis valtavat terveystulokset sekä kliinikoiden teknologian käyttöönotto.

Galen Low: Olen todella tyytyväinen, että nostit esiin potilas- ja kliinikkokokemuksen. Taustani on käyttäjäkeskeisessä suunnittelussa, joten työskentelemme yleensä digitaalisten ratkaisujen parissa. Niiden pitää ratkaista ongelma, tehostaa toimintaa ja hyödyntää dataa, mutta ennen kaikkea niiden on oltava toimivia.

Niiden pitää liittyä työnkulkuun saumattomasti ilman lisäestettä. Kun työskentelit sairaanhoitajana potilastyössä ja kirjoitit kaiken käsin, oli varmasti mahdollista vapauttaa osa tästä ajasta potilashoitoon.

Samalla ei pidä lisätä vaihetta, joka voisi johtaa huonompiin tuloksiin tai vaikeuttaa hoidon tarjoamista. Terveyden tasa-arvoa en ollut ajatellut aivan tuolla tavalla. Keskustelin viime viikolla jonkun kanssa siitä, miten tekoäly tasoittaa pelikenttää joillakin aloilla.

Ihmiset, jotka eivät ole koskaan olleet kehittäjiä tai saaneet kehittäjäkoulutusta, voivat nyt luoda sovelluksia. Toisaalta tekniset ihmiset, jotka eivät tunne liiketoiminnan kieltä, voivat käyttää työkaluja keskustelujen käymiseen ja siilojen purkamiseen.

Olen tehnyt hieman digitaalista työtä avohoidon ja etäterveydenhuollon parissa, ja se avasi silmäni. Suurkaupunkien ja muun väestön välillä on eroja, ja infrastruktuuri vaihtelee.

Yhdysvalloissa laajakaistaa ja 5G-verkkoa on rakennettu nopeasti, mutta niitä ei ole kaikkialla. Emme voi olettaa, että kaikilla on pääsy näihin asioihin tai mahdollisuus käyttää niitä.

Terveydenhuolto koskettaa kaikkia. Se ylittää väestöryhmät ja monet muut rajat. Siksi aihe on kiinnostava: vaikka et työskentelisi terveydenhuollossa, tämä näyttää kuvan tekoälystä laajassa mittakaavassa.

David Doan: Ehdottomasti.

Galen Low: Eri väestöryhmien kanssa ja asiassa, jolla on todellista merkitystä: väestön terveys, potilastulokset ja viime kädessä ihmisten hyvinvointi. Pidin myös siitä, mitä sanoit ennaltaehkäisystä. Se sai minut ajattelemaan ennakoivaa analytiikkaa.

Monet yritykset hyödyntävät sitä jo ennakoidakseen asioita. Jos käytät terveydenhuollon etusi ergonomiseen työtuoliin, se on tietyllä tavalla ennaltaehkäisevää hoitoa: jos et istu jatkuvasti huonolla tuolilla, et ehkä saa selkäkipua, jota pitäisi myöhemmin hoitaa.

Sitten aloin ajatella järjestelmään kohdistuvaa painetta. Terveydenhuollon hallinto, johtajat ja liiketoimintapuoli voivat ajatella, että on hienoa ehkäistä ongelmia ennen kuin ne kasvavat liian suuriksi. Oikea-aikainen hoito voi olla tarpeen ja myös halvempaa.

Sinulla on kokemusta potilastyöstä sairaanhoitajana, mutta nykyään työskentelet ylilääkäreiden, sääntelijöiden ja muiden terveydenhuollon päätöksentekijöiden kanssa. Näet siis asioita monesta näkökulmasta.

Miten luottamusta tekoälyyn voidaan rakentaa potilaiden, hoitajien, kliinikoiden, sääntelijöiden ja liiketoimintajohtajien välillä? Kaikki tarkastelevat asiaa hieman eri näkökulmasta. Miten nämä näkökulmat sovitetaan yhteen?

David Doan: Saat minut työskentelemään kovasti. Mutta Galen, jaan mielelläni näkemykseni vaikeasta kysymyksestä.

Kun luettelet kaikki nuo sidosryhmät, terveydenhuollossa ei oikeastaan ole kyse yhdestä henkilöstä vaan terveydenhuollon ekosysteemistä. Ekosysteemiin kuuluu myös ihmisiä, jotka ovat potilaille tai jäsenille näkymättömiä, kuten sääntelijät.

On akkreditointielimiä, Medicare- ja Medicaid-palvelujen keskukset eli CMS, tautien torjunnasta vastaava keskus ja muita toimijoita. He haluavat hallintoa ja varmistaa, että tarjottu hoito on laadukasta ja turvallista, käytettiinpä kehittynyttä teknologiaa tai ei.

Potilaat haluavat varmuutta. He haluavat varmuuden siitä, että hoitajat ja lääkärit ymmärtävät myös heidän kulttuurinsa ja kielensä, koska sillä on vaikutusta esimerkiksi ruokaan ja ravitsemukseen liittyviin mieltymyksiin. Kliinikot puolestaan haluavat nähdä näyttöä.

Heidät on koulutettu tarkastelemaan vertaisarvioituja artikkeleita. Ei riitä, että tietohallintojohtaja tai digitaalisen toiminnan johtaja sanoo, että meidän pitäisi ottaa käyttöön kuunteleva tekoäly. Mikä on näyttö? Onko tutkimuksia, jotka osoittavat sen toimivan?

Kukaan ei halua olla ensimmäinen sairaala tai terveyssuunnitelma, joka kokeilee asiaa. Näyttö ei tarkoita blogikirjoitusta vaan vertaisarvioituja artikkeleita, ja kirjallisuuden rakentaminen vie aikaa.

Liiketoimintajohtajille kyse on taloudellisesta suorituskyvystä. Myös sairaala on liiketoimintaa, joten he haluavat nähdä kovan ja mitattavan sijoitetun pääoman tuoton näille kalliille teknologioille.

Luottamuksen rakentamiseksi on tärkeää lisätä läpinäkyvyyttä ja luoda yhteinen kieli. Ensimmäinen asia on selitettävyys. Miten teknikko, insinööri, data-analyytikko tai tuotepäällikkö voi esittää asian kliinikolle niin, että tämä ymmärtää liiketoimintaongelmat, mahdollisuudet ja konkreettiset käyttötapaukset, joissa tekoälyä voidaan hyödyntää?

Voidaanko selittää, miten se auttaa ja miten tekoäly toimii? Jos ihmiset ymmärtävät asian, he sitoutuvat paremmin. Samalla kliinikot ja liiketoimintajohtajat voivat esittää kysymyksiä, koska heillä ei useinkaan ole aikaa perehtyä teknologian yksityiskohtiin.

On puhuttava tiedon ja datan suojatoimista, useiden tietolähteiden yhteensopivuudesta ja siitä, miten tieto esitetään työnkulussa hoitopisteessä. Asia on pystyttävä selittämään molemmille osapuolille ymmärrettävällä kielellä.

Toinen asia on osallistava suunnittelu. Asiakkaiden äänen on kuuluttava. Asiakkaita ovat potilaat, sairaanhoitajat, lääkärit, fysioterapeutit, farmaseutit ja kaikki muut työntekijät. Farmaseutin työnkulku on hyvin erilainen kuin sairaanhoitajan tai lääkärin työnkulku.

Myös sähköisen potilaskertomuksen moduulit on määritetty eri kerroksissa ja yksiköissä eri tavoin. Suunnittelun, käyttöönoton ja muutoksenhallinnan on oltava osallistavaa.

Kaiken on perustuttava hallintoon. Ihmiset kiirehtivät tekoälyn käyttöönottoa ilman vahvoja käytäntöjä, viitekehystä tai hallintorakennetta. On määritettävä suojatoimet ja rajat tasa-arvolle, oikeudenmukaisuudelle, vinoumille, yksityisyydelle ja vastuulle.

Tämä voi kuulostaa tylsältä, mutta ilman sitä käyttöönotto ei onnistu eikä käyttöaste nouse. Myös sääntelyyn liittyvät riskit on huomioitava.

Viimeisenä on kulttuurinen tarinankerronta. Mistä kaikessa on kyse? Miten tekoäly parantaa numeroiden ja mitattavan sijoitetun pääoman tuoton lisäksi potilaiden elämää?

Asiakkaat, joiden kanssa minulla on ollut etuoikeus työskennellä ja jotka mielestäni ovat onnistuneet, kertovat teknologiatiimille, että jos et ymmärrä, miten kliinikko tai liiketoiminnan käyttäjä hyödyntää rakentamaasi ja miten tämä liittyy potilaiden myönteiseen kokemukseen ja terveystulokseen, sinulla ei ole mitään asiaa työskennellä projektissa.

Teknologiatiimin pitäisi olla kliinikoiden ja hoitajien jatke. Sen pitäisi olla hoitajien hoitaja. Silloin luottamus rakentuu. Ilman teknologiaan kohdistuvaa luottamusta ihmiset, prosessit ja sitoutuminen eivät toteudu.

Tarinankerronta tarkoittaa asiakkaan äänen kuulemista keskustelujen ja yhteistyön kautta. Kun ihmiset sitoutuvat ja läpinäkyvyys lisääntyy, luottamus voi syntyä.

Galen Low: Pidän siitä, miten kuvasit asian ekosysteeminä. Monet ymmärtävät, että kyse on suuresta määrästä sidosryhmiä ja todella merkityksellisestä asiasta: ihmisten terveydestä ja toimeentulosta.

Pidän myös ajatuksesta, että tuote- ja teknologiatiimi ovat hoitajien hoitajia. Kaikki tarkastelevat samaa kuvaa eri näkökulmista. Ylilääkäri tai liiketoimintajohtaja tarkastelee asioita liiketoiminnan kautta, ja hänen on välitettävä rahasta, koska potilashoito vaatii rahoitusta.

Terveydenhuolto on myös voimakkaasti säänneltyä. Vertailu liiketoimintamaailmaan on kiinnostava: siellä konsulttiyritykset julkaisevat jatkuvasti raportteja, joita kaikki jakavat ja joiden pohjalta ryhdytään heti toimiin.

Terveydenhuollossa kysytään, onko asia julkaistu vertaisarvioidussa lehdessä. Ambienttitekoälyn eli kuuntelevan tekoälyn kohdalla on kiinnostavaa, miten ideat tarkistetaan erittäin tiukasti ihmisten toimesta, jotka ymmärtävät teknologiaa sekä sen terveydellisiä ja inhimillisiä vaikutuksia.

Tämä on täysin erilainen näkymä tekoälyyn kuin monilla ihmisillä. Joku voisi ajatella, että pitäisi vain kokeilla pientä pilottia ja laajentaa sitä vähitellen. Terveydenhuollossa myös tautien torjunnasta vastaavien viranomaisten on oltava mukana.

David Doan: Aivan.

Galen Low: Kyse on täysin erilaisesta asiasta. Uskon kuitenkin, että kaikki voivat oppia tästä. Aloitimme tekoälyn kanssa liiketoimintamaailman vähemmän säännellyillä alueilla ja kokeilimme asioita. Sitten kohtaamme hallinnon, datan laadun ja monia muita seiniä, jotka tuntuvat nyt tylsiltä mutta tulevat pian vaikuttamaan kaikkiin.

Siksi terveydenhuolto on niin kiinnostavaa: siinä on oletusarvoisesti tiukka toimintatapa ja paljon sidosryhmiä, joilla on erilaisia näkökulmia. Se on yksi monimutkaisimmista ympäristöistä tekoälyratkaisujen toteuttamiseen parempien ihmistulosten saavuttamiseksi.

Mikä rooli projektijohtajilla on tällaisen luottamuksen rakentamisessa? Onko näitä projekteja toimittavilla ihmisillä vastuu toimia teknologian ja hoitajien välisenä siltana? Mikä rooli projektipäälliköllä on luottamuksen rakentamisessa tekoälyä hyödyntävissä terveydenhuoltoprojekteissa?

David Doan: Tämä on aihe, josta olen innostunut projektinhallinnan yhteyden vuoksi. Kuten esittelit minut, olen PMI:n Los Angelesin osaston puheenjohtaja, joten haluan nostaa mukaan myös PMI:n käsitteitä ja menetelmiä.

Projektipäälliköt koordinoivat strategisesti kaikkia sidosryhmiä ja projektitiimin jäseniä. Heillä on etuoikeutettu ja kriittinen rooli, koska he näkevät kokonaisuuden. Projektijohtajien pitää ensin toimia strategisesti ja myös kääntää asioita niin, että kliinikot, liiketoiminta ja muut sidosryhmät ymmärtävät toisiaan.

On tärkeää puhua samaa kieltä ja ymmärtää toistensa tarpeet, aikomukset ja vaatimukset. Kun toimit pelinrakentajana, sinun on nostettava riskit esiin varhain ja avoimesti.

Tekoälyprojekti on kehystettävä muuksi kuin teknologiatuotokseksi. Se on ihmiskeskeinen muutos. Teknologia on yhdistettävä tekoälyprojektin inhimillistämiseen. On muistettava, että terveydenhuollossa kaiken käyttöönotettavan teknologian pitäisi lisätä tuottavuutta ja vapauttaa enemmän aikaa potilaille ja jäsenille.

Kaikki liittyy lopputuloksiin. Terveydenhuollon projektipäälliköt eivät ole vain tehtävien valvojia. Heidän pitää hyödyntää visiointia, strategista ajattelua, ongelmanratkaisua ja kriittistä ajattelua.

PMI:n seuraava vaihe on visio siitä, mitä projektinhallinta on: tarkoitus on kasvattaa projektien onnistumista ja mahdollistaa muuttava vaikutus maailmassa. Se perustuu strategiaan, jatkuvaan oppimiseen, kulttuuriin ja arvoihin.

PMI:n MORE-viitekehys tukee tätä visiota. Siinä onnistumista ei mitata vain laajuuden, budjetin ja aikataulun kautta. On kysyttävä, millainen myönteinen vaikutus terveydenhuollossa syntyy. Pelastammeko ihmishenkiä? Pidennämmekö potilaiden elämää ja parannammeko heidän elämänlaatuaan? Muuttuvatko heidän käyttäytymisensä?

Miten järjestämme vaikutuksen niin, että ammattilaiset voivat rakentaa vahvemman yhteisön? Miten uudistamme ja sitoutamme sidosryhmien ekosysteemin? Nämä ovat projektijohtajien ja -päälliköiden keskeisiä tehtäviä kaikissa projekteissa, mutta erityisesti terveydenhuollon tekoälyprojekteissa.

Galen Low: Pidän yhteydestä siihen, että projektijohtaja on kääntäjä ja tulkkaava pelinrakentaja. Tässä on hyvin inhimillinen elementti. Nämä projektit liittyvät ihmisiin, joten teknologiaprojektit on inhimillistettävä.

Terveydenhuollossa kyse on potilastuloksista ja ihmisten elämään vaikuttavista asioista. Miltä tämä harppaus näyttää projektijohtajille, jotka ovat tottuneet huolehtimaan siitä, että asiat tulevat tehdyiksi, mutta eivät ole joutuneet sitoutumaan lopputuloksiin?

David Doan: Ajattelen tätä kypsyysmallina. Yliopistosta valmistunut projektinhallinnasta kiinnostunut henkilö tarvitsee ensin perustaidot ja ymmärryksen menetelmistä, olipa kyse PMI:stä, ketteristä menetelmistä tai Scrumista.

Muutaman vuoden jälkeen mekanismit ja menetelmät alkavat olla hallussa. Kun työ tuntuu sujuvan unissa, se on usein merkki siitä, että tarvitaan uusi haaste eikä oppimista enää tapahdu riittävästi.

Projektikoordinaattorista voi kehittyä projektipäällikkö, ohjelmapäällikkö ja salkkupäällikkö. Tämä on kehityskaari ihmisille, jotka haluavat ajatella projektien vaikutuksia laajemmin.

Kun tuote tai palvelu saadaan käyttöön aikaisemmin, loppukäyttäjät hyötyvät siitä ja tulokset toteutuvat. Meidän on myös osattava kertoa projektinhallinnan arvosta eri näkökulmista: ei vain rahallisena investointina tai säästönä, vaan vaikutuksena väestöön, yhteisöön ja syrjäytettyihin väestöryhmiin.

Projektipäälliköille on tarjottava koulutusta, mahdollisuuksia ja tukea strategiseen ajatteluun. Näin johtajana kasvetaan, riippumatta siitä, onko henkilö projektipäällikkö vai ei.

Galen Low: Tämä oli ehkä selkein vastaus, jonka olen saanut tähän kysymykseen. Kukaan ei odota, että tätä tehdään ensimmäisenä päivänä. Kyse on kypsyysmallista.

Projektipäälliköt tekevät jo monia näistä asioista joka päivä ilman, että niitä tunnistetaan. Kun projektinhallintaa ei enää ajatella vain laajuuden, aikataulun ja budjetin kautta, huomataan, että työssä ollaan tekemisissä ihmisten kanssa, edistetään yhteistyötä, sovitetaan näkökulmia yhteen ja pyritään kohti tuloksia.

Pidän ajatuksesta, että jos työ sujuu unissa, tarvitaan uusi haaste. Ura voi jatkua paljon pidemmälle kuin vanhempi projektipäällikkö. Kun projektit muuttavat ihmisten elämää, perintö ei ole liian vahva sana.

David Doan: Haastaisin projektipäälliköt kysymään projektin päätyttyä loppukäyttäjiltä, miten teknologia toimi ja miltä sen käyttäminen tuntui. Luottavatko he teknologiaan? Laadullinen palaute paljastaa usein, että käyttäjä pitää ratkaisusta mutta toivoisi siihen jotakin lisää.

Meidän on luotava yhteys teknologian inhimillisiin käyttäjiin. Projektinhallinnassa tämä jää usein tekemättä. Saatamme merkitä projektin onnistuneeksi ja siirtyä eteenpäin palaamatta koskaan niiden ihmisten luo, joille rakennettu ratkaisu oli tarkoitettu.

Galen Low: Olen itse syyllistynyt tähän. Toimistotaustalla projekti päättyi, siirryttiin seuraavaan eikä taakse katsottu. Terveydenhuollossa vaikutus on kuitenkin konkreettinen ja koskettaa oikeita ihmishenkiä.

On mahdollista arvioida projektia uudelleen osana jatkuvaa aloitetta. Nyt meillä on jokin lääkinnällinen kaatumisen ehkäisyyn tarkoitettu laite tai ambient-kuuntelutyökalu. Miten tämä toimii käyttäjälle? Asia on tärkeä väestön hoidon kannalta.

Jos joku haluaa siirtyä toiselta alalta terveydenhuollon projektien johtamiseen, tarvitseeko hänen kouluttautua lääkäriksi tai sairaanhoitajaksi? Mihin taitoihin ja tietoon pitäisi keskittyä?

David Doan: Ei tarvitse. Terveydenhuollon projektiin voi tuoda arvoa ilman minkäänlaista kliinikon koulutusta. Tarvitsemme ihmisiä, joilla on uusia näkökulmia ja kokemusta muilta toimialoilta, jotta terveydenhuolto ei pysy mystisenä ja eristyneenä.

Pelkkä projektipäällikön rooli antaa hyvän pohjan. Projektinhallinnan ammattilaisen sertifikaatti osoittaa, että henkilö osaa johtaa projekteja millä tahansa toimialalla.

Tarvitaan myös vaikuttamista, tehokasta viestintää ja muutosjohtamista. Nuorempien osaajien kannattaa kehittää tekoäly- ja datalukutaitoa, sillä tekoäly alkaa aina perustavanlaatuisesta datanhallinnasta, datan normalisoinnista, standardoinnista ja eheydestä.

Terveydenhuolto on voimakkaasti säänneltyä, kuten rahoitus- ja pankkiala. On hyvä perehtyä CMS:ään, tautien torjunnasta vastaaviin viranomaisiin, HIPAA-sääntelyyn ja lääkeviranomaisiin.

Tarvitaan myös empatiaa. Monilla on henkilökohtainen kokemus terveydenhuollosta, esimerkiksi läheisen hoitopolusta. Se voi synnyttää motivaation ja halun oppia lisää.

Empatia auttaa kuuntelemaan vivahteita ja välittämään siitä, kuka hoitoa tarjoaa. Se auttaa olemaan utelias ja nöyrä sekä kääntämään asioita teknologian, datatieteen, infrastruktuurin, laadunvarmistuksen ja kliinikoiden välillä.

Galen Low: Pidän siitä, että lähes kaikilla on tarina omasta tai läheisen terveydenhuollon hoitopolusta. On inhimillistä ajatella, että jokin kohta olisi voinut toimia paremmin ja käyttää sitä uteliaisuuden lähtökohtana.

Terveydenhuoltoon siirtyminen ei tarkoita, että vastaukset olisivat piilossa jossain kaukaisessa temppelissä. HIPAA-säännöt ovat vaativia, mutta tieto on saatavilla. Jos sitoutuu oppimiseen, pääsee mukaan. Muutkin oppivat.

David Doan: Hyvin tiivistetty, Galen.

Galen Low: Tämä on ollut todella hauskaa. Voisimme jatkaa päiviä. Haluaisin saada sinut vielä vieraaksi keskustelemaan mitattavista terveystuloksista.

Haluaisitko esittää minulle kysymyksen?

David Doan: Odotin tätä mahdollisuutta, koska haluan oppia sinulta. Mikä on suuri suuntaus tai ajattelutavan muutos, jonka näet terveydenhuollon ulkopuolisissa digitaalisissa projekteissa? Mitä terveydenhuollon projektinhallinta voisi oppia muilta toimialoilta?

Galen Low: Uskon, että kyse on eri roolien välisestä ristiinkoulutuksesta ja yhteistyöstä. Digitaalisilta tiimeiltä odotetaan enemmän vähemmällä. Näemme roolien yhdistymistä: henkilö voi olla liiketoiminta-analyytikko ja projektipäällikkö tai asiakkuuspäällikkö ja liiketoiminnan kehittäjä.

Mukana on myös uusia rooleja. Eräässä projektissa työskentelimme kielitieteilijän kanssa, koska käsittelimme luonnollista kieltä asiakasdatasta ja palautteesta. Eri tietoja hallitsevien ihmisten kohtaamiset voivat näyttää epätavallisilta, mutta ne monipuolistavat tiimiä.

Liian usein päätämme etukäteen, millainen tiimi tarvitaan. Voisimme tarkoituksella yhdistää erilaisia näkökulmia ja oppia toisiltamme. Tekoälyn aikakaudella tämä voi auttaa tekemään useampaa kuin yhtä työtä, vaikka kustannusleikkaukset ja niukat budjetit ovatkin todellisuutta.

David Doan: Tämä oli hyödyllistä, Galen. Terveydenhuolto voi hyötyä juuri tällaisen ajattelun käyttöönotosta. Toivon, että keskustelu herättää uteliaisuutta myös muissa.

Galen Low: Ehdottomasti.

David Doan: Keskustelu ja kysymysten vaihtaminen oli todella miellyttävää. Opin paljon.

Galen Low: Samoin. Tämä oli hieno keskustelu. Kiitos ajastasi.

Mistä ihmiset voivat kuulla lisää sinusta ja työstäsi?

David Doan: Olen melko aktiivinen LinkedInissä ja kutsun ihmiset mielelläni verkostoitumaan kanssani. Viime aikoina olen innostunut kirjoittamaan LinkedIn-blogia.

Blogini käsittelee muutamaa aihetta, joista olen intohimoinen, ja se tuo esiin moniulotteisen ja aidon minäni. Kyse ei ole vain terveydenhuollosta ja teknologiasta, vaikka ne ovat minulle tärkeitä. Teknologian pitäisi mahdollistaa liiketoiminnan käyttäjän tarpeet, eikä strategiaa pitäisi johtaa pelkästään teknologialla. Strategian pitäisi lähteä liiketoiminnan ja kliinisistä johtajista.

Olen puhunut paljon terveyden tasa-arvosta. Se ei johdu vain siitä, että se on yksi viidestä tavoitteesta. Olen aasialainen ja minulla on omia kokemuksia terveydestä sekä äitini ja isovanhempieni hoitopoluista.

Terveyden tasa-arvo on minulle tärkeä aihe. Olen myös projektinhallinnan intohimoinen puolestapuhuja ja olen vapaaehtoistyössä edistänyt sitä useita vuosia. Haluan tuoda projektinhallinnan näkökulman kaikkeen, mutta strategisella tasolla.

Kyse ei ole vain tiimin johtamisesta vaan yhteisön näkemisestä. Yhteisö voi tarkoittaa paikallista kaupunkia tai maakuntaa, mutta joskus yhteisö on maailmanlaajuinen. Kutsun ihmiset lukemaan lisää LinkedIn-blogistani.

Galen Low: Hienoa, että blogi kokoaa nämä aiheet yhteen. Lisään linkit LinkedIn-profiiliisi ja blogiisi ohjelman tietoihin. Kiitos vielä, David.

David Doan: Ilo oli minun puolellani. Kiitos keskustelusta, Galen.

Galen Low: Siinä kaikki tämänpäiväisestä The Digital Project Manager -podcastin jaksosta. Jos pidit keskustelusta, tilaa podcast käyttämässäsi palvelussa. Jos haluat lisää käytännönläheisiä oivalluksia, tapaustutkimuksia ja toimintamalleja, siirry osoitteeseen thedigitalprojectmanager.com.

Ensi kertaan — kiitos kuuntelemisesta.