Pilko se osiin: Näin kirjoitat loistavan työn ositusrakenteen (Emily Luijbregts Siemensiltä)

Lue tekstityskirjoitus:

Kokeilemme podcastiemme tekstittämistä ohjelmiston avulla. Anna anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet, sillä botti ei ole sataprosenttisen tarkka.

Ben Aston:

Tuntuiko projektisi joskus norsulta? Suurelta, kömpelöltä ja hankalasti hallittavalta, ehkä jopa liikkumattomalta? Desmond Tutu sanoi viisaasti, että norsun voi syödä vain yhdellä tavalla: pala kerrallaan. Lähes kaikki asiat, jotka vaikuttavat pelottavilta, ylivoimaisilta tai jopa mahdottomilta, voidaan saavuttaa vähitellen, kun käsittelemme niitä vähän kerrallaan. Tätä tarvitset myös projektissasi. Jatka siis tämänpäiväisen podcastin kuuntelemista ja opi, kuinka voit vähentää projektiesi monimutkaisuutta ja epäselvyyttä pilkkomalla ne pieniksi kokonaisuuksiksi, jotka kaikki ymmärtävät.

Kiitos, että kuuntelet. Olen Ben Aston, The Digital Project Managerin perustaja. Tervetuloa DPM-podcastiin. Tehtävämme on auttaa projektipäälliköitä menestymään ja projekteja johtavia ihmisiä elämään paremmin. Haluamme auttaa sinua viemään projektiosaamisesi seuraavalle tasolle. Tutustu osoitteeseen thedigitalprojectmanager.com ja tutustu koulutuksiimme ja resursseihimme. Tarjoamme kolme jäsenyystasoa. Podcastin mahdollistaa Clarizen, yritysten projekti- ja salkunhallintaohjelmistojen johtava toimittaja. Lisätietoja saat osoitteesta Clarizen.com.

Tänään vieraakseni tulee Emily Luijbregts. Voit tutustua häneen osoitteessa emthepm.com. Emily on projektipäällikkö Siemensillä. Aiemmin hän on työskennellyt projektipäällikkönä Manza BDO:lla ja ollut mukana PMI:n Community Champions Advisory Groupissa, joten hänellä on runsaasti kiinnostavaa kokemusta.

Tervetuloa ohjelmaan, Emily.

Emily Luijbregts:

Hei, ja kiitos paljon kutsusta.

Ben Aston:

Miten onnistuin sukunimesi ääntämisessä? Anna arvosana.

Emily Luijbregts:

Kymmenen kymmenestä. Se meni oikeasti todella hyvin.

Ben Aston:

Hienoa, osuin nappiin. Juttelimme ennen ohjelman alkua, mutta kerro meille, mitä sinulle kuuluu. Puhuimme siitä, kuinka yrität tasapainottaa täysipäiväistä vanhemmuutta ja täysipäiväistä työtä koronaviruksen aikana. Miten se sujuu?

Emily Luijbregts:

Miten se sujuu? Tai oikeastaan, miten se ei sujuisi? Tämä on aivan hullua. Koen tekeväni tällä hetkellä kahta tai kolmea täysipäiväistä työtä. Yritän hallita projekteja ja urheilujoukkueita, tukea lapsiani, toimia opettajana ja opettaa heitä. Se on lähes mahdoton tehtävä. Uskon, että monet muutkin projektipäälliköt ja ihmiset kokevat samoin. Minusta tuntuu, että epäonnistun, koska en yksinkertaisesti voi voittaa. Jos käytän aikaa projekteihini, lapset istuvat vieressä ja sanovat: ”Äiti, tarvitsen sinua”, ”Äiti, entä tämä?” tai ”Äiti, leiki kanssani.” Jos taas vietän aikaa lasteni kanssa, projektini huutavat huomiota. Perheessä kaikki tarvitsevat jotakin. Yritän siis vain pitää kaiken liikkeessä ilman liian monia tulipaloja ja ilman, että poltan itseni loppuun työskentelemällä liian monta tuntia lasten mentyä nukkumaan.

Ben Aston:

Oletko löytänyt mitään, mikä toimii tässä uudessa tilanteessa? Onko jokin tapa aikatauluttaa tai hallita työtäsi tai kommunikoida ihmisten kanssa osoittautunut toimivaksi?

Emily Luijbregts:

Olen työskennellyt virtuaalisesti jo pitkään ja tehnyt paljon virtuaalisia projekteja, joten olen tottunut virtuaaliseen työskentelyyn ja virtuaalitiimeihin. Nyt työskentelen kuitenkin ihmisten kanssa, jotka muodostavat virtuaalisia yhteyksiä ja työskentelevät virtuaalisessa ympäristössä ensimmäistä kertaa. He avaavat verkkokameransa, ja näemme heidän kaivavan nenäänsä tai ihmettelevän, kuuluuko ääni. Monilla on vaikeuksia saada tekniikka toimimaan.

Minulle tämä on ollut hyödyksi, koska minun ei ole tarvinnut opetella virtuaalisten työskentelytapojen perusteita uudelleen. Tiedän, millaista mikrofonia kannattaa käyttää, miten varmistetaan, että tulee ymmärretyksi, ja kuinka aikavyöhykkeet huomioidaan. Koska päiväni jakautuu nykyään pieniin osiin, yritän käyttää sitä hyväkseni. Aloitan työt ennen kuin lapset heräävät ja vastaan muutamiin sähköposteihin. Sen jälkeen annan heille aamupalaa ja autan heidät alkuun. Palaan hetkeksi töihin ja yritän hyödyntää keskittymiskykyni parhaalla tavalla. Jaan päivän 30 minuutin tai tunnin jaksoihin ja pyrin saamaan mahdollisimman paljon työtä tehtyä. Sitten pidän tauon, huolehdin lapsista, varmistan että kaikki on kunnossa, palaan töihin ja pysähdyn lopulta lounaalle.

Tämä on mukavaa, koska silloin ehdin nähdä lapsiani, leikkiä heidän kanssaan ja nauttia ajasta heidän kanssaan. Se auttaa minua keskittymään paremmin. Kun palaan töihin, olen paljon keskittyneempi ja tiedän paremmin, mitä minun pitää tehdä.

Tik tak, tik, tik-tak. Hoidetaan homma.

Ben Aston:

Mitä neuvoja antaisit henkilölle, joka joutuu lähiviikkoina tasapainottamaan samanlaisia asioita? Mitkä asiat ovat osoittautuneet tehokkaiksi etätyössä, etätiimien johtamisessa ja eri aikavyöhykkeillä työskentelyssä?

Emily Luijbregts:

Yksi tärkeimmistä asioista on suunnittelu. Varmistan jokaisen päivän lopussa, että seuraavan päivän tehtävälista on valmis: mitä minun pitää saavuttaa ja saada tehtyä. Käytän myös aikavyöhykkeitä tukevaa virtuaalista kalenteria tai muuta vastaavaa suunnittelutyökalua, jotta kaikki ajat ovat oikein eri sijainneissa.

Tällä hetkellä ongelmana on esimerkiksi se, että Eurooppa ei ole vielä siirtynyt kesäaikaan, kun taas Yhdysvallat on. Tämä on aiheuttanut paljon sekaannusta: ”Kokous on neljältä.” ”Ei, odota, se onkin kolmelta.” ”Hetkinen, meillä on päällekkäisyys.” Varmista siis, että teknologia on puolellasi ja että kaikki on valmiina.

Olen onnekas, koska mieheni on tekniikan harrastaja. Kotona on hyvä työpiste, sähköpöytä, hyvä mikrofoni ja verkkokamera, joiden avulla voin olla yhteydessä tiimeihini. Internet-yhteytemme on hyvä, joten minun ei tarvitse huolehtia kaistanleveysongelmista. Jos mahdollista, kannusta yritystäsi maksamaan tarvittavat välineet. Hanki hyvä näyttö ja varmista, että työpisteesi toimii kunnolla, jotta sinun ei tarvitse jatkuvasti reagoida ongelmiin.

Ben Aston:

Tuo on erinomainen neuvo. Etätyötä tekevät ihmiset korostavat usein työpisteen merkitystä. Myös DPM-tiimimme siirtyi hiljattain kokonaan etätyöhön. Aluksi kaikki yrittivät selviytyä ilman ylimääräisiä näyttöjä ja kunnollisia työpöytiä. Sitten sanoin tiimille, että tilanne saattaa jatkua pitkään. Tehkää olonne mukavaksi, hakekaa työpöydät toimistolta ja hankkikaa näytöt. On tärkeää rakentaa työympäristö, jossa voimme onnistua, sen sijaan että yrittäisimme tehdä töitä kannettavat tietokoneet sylissä nurkassa.

Työympäristöön voi itse vaikuttaa, joten siihen kannattaa investoida. Kerro meille kuitenkin Siemensillä tekemistäsi projekteista.

Emily Luijbregts:

Työni on tällä hetkellä sekoitus prosessien parantamista ja ohjelmistojen käyttöönottoa. Ohjelmiston käyttöönotossa toteutamme ratkaisumme asiakkaalle. Se on kiinnostavaa, koska pidän asiakkaiden ja erilaisten tiimien kanssa työskentelystä. Siemensillä on myös mahdollisuus työskennellä omien kiinnostuksenkohteiden parissa. Olen erityisen kiinnostunut prosessien kehittämisestä ja ihmisten valmentamisesta paremmiksi projektipäälliköiksi ja johtajiksi. Olen onnekas, että saan tehdä myös tällaisia projekteja.

Ben Aston:

Kerro hieman tiimien valmentamisesta.

Emily Luijbregts:

Se alkoi melko epämuodollisesti. Kollegat tulivat luokseni ja sanoivat kamppailevansa jonkin asian kanssa ja kysyivät, voisinko auttaa. He tiesivät, että minulla on kokemusta johtamisesta ja virtuaali- tai etätiimien hallinnasta. Siitä toiminta sai alkunsa. Rakastan ihmisten auttamista, valmentamista ja heidän tukemistaan kehittymisessä. On motivoivaa nähdä kollegoideni kasvavan.

Ben Aston:

Puhuit myös prosessien parantamisesta. Voisitko kuvailla tyypillistä ohjelmiston käyttöönottoprojektia ja sitä, kuinka prosessien parantaminen liittyy siihen?

Emily Luijbregts:

Yritän noudattaa Kaizen-ajattelua. Kaizen on japania ja tarkoittaa jatkuvaa parantamista. Jokaisessa projektissa etsin kohtia, joissa voimme kehittää prosessia, joko sisäisten tiimien toimintaa tai yhteistyötämme. Sen jälkeen vien opit Siemensin projektipäällikkötiimille ja kysyn, voisiko sama toimia myös heidän työssään.

Haluamme jokaisessa projektissa selvittää, kuinka voimme tehdä asiat paremmin, nopeammin ja tehokkaammin seuraavaa asiakasta varten. Meillä on käytössä oppimiseen ja opittuihin asioihin liittyviä käytäntöjä sekä tietovarasto, josta voimme hakea aiempia kokemuksia. Se on meille erittäin hyödyllistä.

Ben Aston:

Millaisia haasteita tällaisissa käyttöönottoprojekteissa yleensä tulee vastaan?

Emily Luijbregts:

Haasteet vaihtelevat, mutta sidosryhmien hallinta on usein vaikeinta. Kun menet uuden asiakkaan tai organisaation luo, astut tilanteeseen, jota et ehkä vielä ymmärrä. Taustalla voi olla politiikkaa, eikä aina ole selvää, miksi joku käyttäytyy tietyllä tavalla.

Minulle tärkeintä on ymmärtää, mitä organisaatiossa tapahtuu, ketkä sidosryhmät ovat mukana ja ovatko kaikki olennaiset ihmiset huomioitu. En halua astua kiehuvaan vesikattilaan ymmärtämättä tilannetta. Kun aloitat konsulttina uudessa organisaatiossa, tämä on ratkaisevan tärkeää.

Ben Aston:

Mitä henkilökohtaisesta työkalupakistasi löytyy projektien hallintaan?

Emily Luijbregts:

Viestintätaitoni. Haluan ajatella, että osaan lukea tilannetta ja ymmärtää, mihin olen asiakkaan luona menossa. Katson, mitä tapahtuu, ja johdan sen perusteella tiimiä. Yksi vahvuuksistani on tiimin rakentaminen ja johtaminen. Se ei tarkoita vain tiimiharjoituksen järjestämistä tai kaikkien kokoamista samaan huoneeseen. Kyse on siitä, että ihmiset pystyvät työskentelemään yhdessä menestyksekkäästi ja että tiimi saa tarvitsemansa tuen.

Lisäksi tarvitaan runsaasti teippiä ja muistilappuja, jotta kaikki pysyvät työssään.

Ben Aston:

Onko viime aikoina löytynyt jotain muuta, mikä on tehnyt työelämästäsi parempaa, esimerkiksi etäprojektien hallinnassa tai ohjelmistojen käytössä?

Emily Luijbregts:

Tämä saattaa kuulostaa oudolta, mutta uskon, että koronaviruksen aiheuttama muuttuva työympäristö voi tuoda mukanaan myönteisiä asioita. Koronavirus on paljastanut monien työprosessiemme ja toimintatapojemme heikkouksia.

Työskentelen Siemensillä, mutta olen myös vapaaehtoinen. Tuennan projektipäälliköitä valmentajana ja autan heitä joskus projektien johtamisessa. Viime viikkoina olen nähnyt, kuinka vaikeaa monille on ollut sopeutua etätyöhön ja eristyksissä työskentelyyn. Heidän on täytynyt opetella pitämään yhteyttä tiimeihinsä ilman kasvokkaista kohtaamista.

Yksi projektipäällikkö, jota olen tukenut, ei pystynyt luomaan yhteyttä tiimiinsä. He olivat aiemmin työskennelleet samassa paikassa, mutta nyt he joutuivat etätöihin. Hän näki heidät ruudulla ja Microsoft Teamsissa, mutta ei tuntenut heidän työskentelevän eikä kokenut voivansa luottaa heihin.

Tämä antaa meille mahdollisuuden kehittää etätyötaitoja ja näyttää organisaatioille, millaisia hyötyjä ja tehokkuutta etätyö voi tuoda. Monet ajattelevat edelleen, että heidän on pakko työskennellä toimistossa, vaikka projektinhallinnassa ja monissa projekteissa virtuaalinen työskentely toimii erittäin hyvin. Toivon, että organisaatiot tarkastelevat etätyön hyötyjä, kuten parempaa työn ja muun elämän tasapainoa, ja kehittävät toimintatapojaan niiden pohjalta.

Ben Aston:

Etätyöhön siirtymiseen liittyy varmasti kasvukipuja. Kun ihmiset eivät enää istu samassa huoneessa, viestinnästä on tultava harkitumpaa. Et voi vain kääntyä jonkun puoleen ja kysyä asiaa. Sinun on mietittävä, mikä on paras ja tehokkain viestintätapa.

DPM-tiimissä kaikilla oli jo Slack, joten ihmiset alkoivat käyttää sitä kaikkeen. Osa asioista olisi kuitenkin ollut parempi käsitellä lyhyessä videopuhelussa. Etätyössä täytyy tietoisesti kehittää oikeat tavat ja kanavat eri viestintätilanteisiin.

Siirrytään nyt kirjoitukseesi, joka käsittelee työn ositusrakennetta. Se on myös viestintäväline: sen avulla ymmärretään, mitä projektissa toimitetaan ja kuinka eri osat liittyvät toisiinsa. Mitä työn ositusrakenne tarkoittaa?

Emily Luijbregts:

Sanoisin, että lukekaa kirjoitus. Mitä oikein odotatte? Artikkeli sisältää kaiken olennaisen työn ositusrakenteesta: mikä se on, kuinka laadukas rakenne tehdään ja miksi se on tärkeä.

Olen nähnyt erityisesti nuorempien projektipäälliköiden kohdalla, että he ovat ehkä lukeneet aiheesta jotain verkossa ja luulevat ymmärtävänsä sen, mutta eivät todellisuudessa tiedä, mistä rakenne koostuu tai miksi jokin asia sijoitetaan yhteen paikkaan eikä toiseen. He eivät ehkä tiedä, kuinka ihmiset saadaan yhteiseen näkemykseen tai miksi nimetyt resurssit ovat parempia kuin pelkät osastot.

Halusin kirjoittaa artikkelin, joka selittää kaiken selkeästi ja pilkkoo aiheen pieniksi, helposti ymmärrettäviksi askeliksi. Näin nuori projektipäällikkö saa hyvän perustan projektilleen eikä hänen tarvitse pelätä kysyvänsä perusasioita.

Ben Aston:

Työn ositusrakenne on siis työn jakamista osiin ja hierarkian kuvaamista: mitä työ sisältää, millä tasoilla se on ja kuinka eri osat liittyvät toisiinsa.

Olen kuitenkin käyttänyt projektipäällikkönä yleensä suoraan Gantt-kaaviota. Miten Gantt-kaavio ja työn ositusrakenne liittyvät toisiinsa?

Emily Luijbregts:

Kysyisin ensin sinulta, miksi siirryt suoraan Gantt-kaavioon. Mikset ensin ajattele kokonaisuutta ja käy kunnollista ajatteluprosessia läpi? Työn ositusrakenteen lähtötietoja ja siihen liittyviä asiakirjoja tarkastelemalla ymmärrät tehtävät, toiminnot ja resurssien käytön ennen aikataulun laatimista.

Ben Aston:

Luulen, että kyse on projektin monimutkaisuudesta. Työn ositusrakenne voi perustua tuotoksiin tai toimintoihin. Tuotoksiin perustuvassa rakenteessa tarkastelemme tuotoksia ja pilkomme ne osiin, jotta ymmärrämme, mistä kukin tuotos muodostuu. Toimintoperusteisessa rakenteessa pilkomme tehtävät ja prosessin osiin.

Gantt-kaaviossani yhdistän nämä kaksi näkökulmaa. Projekteissani tuotokset ovat usein melko yksiselitteisiä. Jos sanomme toimittavamme mallipohjan, mallipohja on mallipohja, eikä sitä ehkä tarvitse pilkkoa paljon pidemmälle.

Emily Luijbregts:

Minulle kyse on sekoituksesta. Käytän projekteissani enemmän toimintoja, mutta keskityn lopputuloksena syntyviin tuotoksiin.

Olen nähnyt monissa projekteissa erilaisia yhdistelmiä tuotoksista, toiminnoista ja virstanpylväistä. Ne auttavat muodostamaan hyvän yleiskuvan työn ositusrakenteesta. Gantt-kaavio ja työn ositusrakenne ovat myös hyvin projektipäällikkökohtaisia. Kahden henkilön rakenteet voivat näyttää erilaisilta sen mukaan, mihin he painottavat.

On tärkeää tietää, mitä lähtö- ja lopputietoja tarvitaan, ja sen jälkeen rakennetta voi muokata oman projektin mukaan. Samalla pitää tietää, mitä ei pidä tehdä: asioita ei saa kuvata liian yksityiskohtaisesti, mutta niitä ei myöskään saa jättää liian yleiselle tasolle. Sopivan yksityiskohtaisuuden tason löytäminen on osa projektipäälliköksi oppimista.

Ben Aston:

Miten käytät työn ositusrakennetta viestintävälineenä sidosryhmien ja tiimin kanssa?

Emily Luijbregts:

Käytän aina sitä asiakirjaa, joka sopii parhaiten kyseiselle henkilölle. Jos näytän sponsorille erittäin yksityiskohtaisen työn ositusrakenteen, hän saattaa ihmetellä, mitä sillä pitäisi tehdä. Tiimi taas tarvitsee yksityiskohtia ja haluaa ymmärtää jokaisen osan.

Siksi teen asiakirjoista helposti päivitettäviä ja luon tarvittaessa erilaisia näkymiä. Voin käyttää Exceliä tai projektinhallintaohjelmistoa, kunhan pystyn muuttamaan yksityiskohtaisuuden tasoa sidosryhmän tarpeiden mukaan.

Perustan projektipäivitykseni näihin asiakirjoihin. Kun keskustelen tiimin kanssa tehtävien tilanteesta tai omistajuudesta, käytän samaa lähdettä. En halua järjestää useita erillisiä kokouksia tai ylläpitää ristiriitaisia tietoja. Yksi keskeinen asiakirja säästää aikaa.

Ajattelen joskus, että työn ositusrakenne on projektin raamattu. Jos työn ositusrakenteessa lukee yksi asia ja Gantt-kaaviossa toinen, meidän täytyy selvittää miksi. Onko asiakirjaa päivitettävä, vai pitääkö toimintaa muuttaa? Työn ositusrakenne toimii jokaisen projektiin liittyvän kokouksen ja sidosryhmäkeskustelun perustana.

Päivitän projektin asiakirjoja yleensä esimerkiksi kahdesti viikossa, projektin kestosta riippuen. Asiakirjojen on oltava riittävän yksityiskohtaisia keskustelujen tukemiseksi, mutta eivät niin raskaita, että yhden lyhyen tehtävän seuraaminen vie enemmän aikaa kuin tehtävän suorittaminen.

Ben Aston:

Missä työn ositusrakenne yleensä hajoaa? Tapahtuuko se tehtävien koon määrittelyssä?

Emily Luijbregts:

Usein ongelma on toimintojen mitoittamisessa, mutta olen nähnyt myös tilanteita, joissa lähtötiedot ovat puutteelliset. Koko projekti rakennetaan keskeneräisten asiakirjojen tai oletusten varaan. Sanon työpajoissani joskus, että oletukset tekevät sinusta ja minusta aaseja. Jos perustat työsi oletuksille, asetat itsesi epäonnistumaan.

Toinen ongelma on liiallinen yksityiskohtaisuus. Yritetään seurata viiden minuutin tehtävää tai rakentaa valtavan yksityiskohtainen projektisuunnitelma. Tein urani alkuvaiheessa 1 200 rivin projektisuunnitelman ja ajattelin olevani loistava. Siinä oli kaikki: lähtötiedot, tuotokset ja resurssit. Kuinka monta kertaa onnistuin päivittämään sen kunnolla? En kovin monta.

Opin kantapään kautta, että toteutusvaiheessa kukaan ei halua käyttää kaikkea aikaansa tehtävien päivittämiseen, varsinkaan jos tehtävä on jo valmis tai tiimin jäseneltä ei saada tietoa ajoissa. Kokemuksista ja virheistä oppiminen on tärkeää.

Ben Aston:

Työn ositusrakenne on siis erityisen hyödyllinen silloin, kun projektin toiminnasta, tehtävistä tai tuotoksista on epäselvyyttä. Se auttaa luomaan selkeyttä ja kuvaamaan, mitä projektin lopussa syntyy.

Jos projektisi vaikuttaa epäselvältä, työn ositusrakenne voi auttaa tekemään kokonaisuudesta ymmärrettävän. Tutustu siihen osoitteessa thedigitalprojectmanager.com.

Mikä olisi yksi neuvo henkilölle, joka tekee työn ositusrakennetta ensimmäistä kertaa?

Emily Luijbregts:

Pilkko työ hallittaviin kokonaisuuksiin. Älä tee rakenteesta liian raskasta, mutta älä myöskään jätä sitä liian yleiselle tasolle. Tarkastele projektia kokonaisuutena ja varmista, että pystyt päivittämään rakennetta realistisesti. Sen pitää sisältää tarpeeksi yksityiskohtia keskustelujen käymiseen.

Sinun on myös nähtävä kokonaiskuva, jotta voit tunnistaa heikkoudet ja aukot ennen varsinaisen projektisuunnittelun aloittamista. Työn ositusrakenne on tähän hyvä harjoitus ja esimerkki.

Ben Aston:

Oma neuvoni on aloittaa laajasta kokonaiskuvasta ja lisätä syvyyttä vasta sen jälkeen. On helppoa mennä projektin alussa liian syvälle yhteen osaan ja menettää into ennen kuin kaikki muut osat on käsitelty. Aloita siis laajuudesta ja lisää yksityiskohtia niihin kohtiin, jotka sitä tarvitsevat.

Emily, kiitos paljon vierailustasi.

Emily Luijbregts:

Kiitos paljon kutsusta.

Ben Aston:

Mitä vinkkejä ja niksejä sinulla on työn ositusrakenteisiin? Käytätkö niitä? Kuinka yhdistät ne Gantt-kaavioihin? Kerro kommenteissa, mikä toimii ja mikä ei. Haluaisimme kuulla kokemuksistasi.

Jos haluat oppia lisää ja kehittyä työssäsi, liity DPM-yhteisöömme osoitteessa thedigitalprojectmanager.com/membership. Saat käyttöösi Slack-tiimin, mallipohjia, työpajoja, vertaisryhmiä, vastaanottoaikoja, sähköisiä kirjoja ja paljon muuta.

Jos pidit tämänpäiväisestä jaksosta, tilaa podcast ja käytä pari minuuttia arvostelun jättämiseen Apple Podcastsissa. Rakastamme kuuntelijoitamme, joten älä pilaa maagista viiden tähden arvosanaamme. Ensi kertaan asti – kiitos kuuntelusta.