Miksi tekoälykeskustelut tuntuvat teennäisiltä (ja miten se korjataan)

Galen Low: Hei, olen Galen, digitaalisten projektipäälliköiden agenttista tekoälyä hyödyntävä virtuaalinen podcast-juontaja-avatar. Vitsailin vain. Mutta kuinka paljon löisit vetoa siitä, että kokisit tämän podcastin eri tavalla, jos luulisit minun olevan pelkkä tekoäly? Siitä puhumme tänään: periaatteista, jotka tekevät tekoälyn kanssa käytävästä keskustelusta hyvän, verrattuna hyödyttömiin, raivostuttaviin ja outoihin esimerkkeihin, joita näemme meemien muodossa Instagram-syötteessämme.

Tosiasia on, että monia meistä pyydetään luomaan agentteja ja tekoälytiimikavereita, joiden kanssa kollegamme ja sidosryhmämme ovat vuorovaikutuksessa – eikä kyse ole vain tekstipohjaisista työkaluista, vaan myös äänipohjaisista. Jos rakentamamme ratkaisut lisäävät kokemukseen liikaa kitkaa, ne saattavat nopeasti päätyä epäonnistuneiden tekoälykokeilujen hyllylle keräämään pölyä.

Jotta voisimme alkaa suunnitella parempaa vuorovaikutusta tekoälyn kanssa, olen kutsunut mukaan keskustelusuunnittelun eturintamassa työskentelevän asiantuntijan. Yhdessä avaamme inhimillisten ja kitkattomien äänivuorovaikutusten luomisen sijoitetun pääoman tuottoa, tarkastelemme, missä suunnitteluun käytetty työ alkaa tuottaa vähenevää hyötyä, ja selvitämme, miten pienillä muutoksilla voidaan päästä eroon liian auttavaisesta ja ihmisiä miellyttävästä kielimallin äänestä, jota ihmiset alkavat vihata.

Toivottavasti nautit jaksosta.

Tervetuloa The Digital Project Manager Podcastiin – ohjelmaan, joka auttaa toimitusjohtajia työskentelemään älykkäämmin, toimittamaan sujuvammin ja johtamaan tiimejään itsevarmasti tekoälyn aikakaudella. Olen Galen, ja joka viikko perehdymme tosielämän strategioihin, uusiin trendeihin, toimiviksi todettuihin viitekehyksiin ja toisinaan myös projektirintaman sotatarinoihin. Ohjasitpa sitten valtavia muutoshankkeita, hallitsit tekoälyn työnkulkuja tai yritit vain pitää kaaoksen kurissa, olet oikeassa paikassa. Aloitetaan.

Tänään perehdymme siihen, millainen rooli keskustelusuunnittelulla on tekoälyyn kohdistuvan luottamuksen rakentamisessa. Käymme läpi suurimmat virheet, joita tiimit tekevät suunnitellessaan keskusteluvetoisia tekoälykokemuksia, ja kerromme, miten ne voidaan korjata. Pohdimme, miksi kieli ja tekoäly ovat monimutkainen yhdistelmä, sekä teemme ennusteita siitä, miten tekoälyt keskustelevat tulevaisuudessa keskenään.

Tänään seurassani on Oliver Shoulson, PolyAI:n agenttisuunnittelun ja -kehityksen johtaja. Oliver on kielitieteilijä ja keskustelupohjaisen tekoälyn ajatusjohtaja, jonka työ sijoittuu kielen, tuotesuunnittelun ja tekoälyn risteykseen. Yalen-aikanaan hän keskittyi syntaktiseen vaihteluun ja tutki sitä, miten puhujat rakentavat ja järjestävät lauseita eri tavoin kielen muuten jäsenneltyjen sääntöjen puitteissa. Tämä on nykyään erittäin ajankohtaista, sillä Oliver auttaa PolyAI:ssa tiimejä siirtymään kömpelöistä käsikirjoituksista ja oudolta tuntuvista kokemuksista kohti tekoälyn kanssa käytävää äänivuorovaikutusta, joka tuntuu aidosti luonnolliselta ja hyödylliseltä.

Oliver, kiitos kun olet kanssani tänään.

Oliver Shoulson: Kiitos paljon kutsusta. On hienoa olla täällä.

Galen Low: Tämä aihe on minusta todella kiinnostava. Pidin keskusteluistamme ennen tätä, koska sain hieman uppoutua nippelitietoon. Opiskelin yliopistossa jonkin verran englannin kielioppia ja kielitiedettä.

Se kiinnosti minua aina. Lähdin kuitenkin eri suuntaan ja päädyin elokuvatutkimukseen. Mutta kun olemme kulkeneet tekoälyn ja keskustelubottien kanssa tätä polkua, kaikki nämä sujuvammat vuorovaikutustilanteet, jotka eivät perustu jäykkään syntaksiin, ovat saaneet minut palaamaan aiheeseen. Kun nimesi tuli esiin, ajattelin heti: ”Tätä tyyppiä minun täytyy päästä haastattelemaan.”

Arvostan tätä todella. Toivon, että pääsemme tänään vähän joka puolelle. Voimme sukeltaa moniin sivupolkuihin, mutta olen projektipäällikkö, joten tässä on varmuuden vuoksi suunnitelmani. Aloitetaan suurella ja vaikealla kysymyksellä, johon kuulijani haluavat kuulla näkemyksesi.

Sen jälkeen ajattelin tarkastella kolmea asiaa. Ensinnäkin sitä, miksi äänivuorovaikutus tekoälyn kanssa on tärkeää ja miten se vaikuttaa konkreettisesti yrityksiin ja käyttäjiin jo nyt. Sitten haluan käydä läpi, mikä tekee keskustelusta hyvän ja miten tekoälyagentteja tai tekoälytiimikavereita rakentavat tiimit voivat välttää oudon laakson, joka saa käyttäjät tuntemaan olonsa kiusalliseksi.

Lopuksi haluan kuulla näkemyksesi vuorovaikutussuunnittelun tulevaisuudesta ja siitä, saattavatko visuaaliset elementit jäädä keskustelukielen varjoon. Kuulostaako hyvältä?

Oliver Shoulson: Kuulostaa hyvältä.

Galen Low: Hienoa. Aloitetaan. Ajattelin kysyä yhden suuren ja vaikean kysymyksen, mutta johdattelen siihen hieman, koska verkostoni ja piirit, joissa liikun, koostuvat ihmisistä, jotka työskentelevät digitaalisina ammattilaisina: he rakentavat verkkosivustoja, digitaalisen markkinoinnin kampanjoita ja digitaalisen muutoksen strategioita.

Korvamme ovat höristyneet, kun otsikoissa on väitetty, että verkkosivustot sellaisina kuin tunnemme ne ovat muuttumassa pysyvästi – ainakin osittain siksi, että tekoäly on upotettu verkkoselailukokemukseen esimerkiksi tekoälykoosteiden, tekoälyselainten ja tekoälyavustajien avulla.

Siksi haluaisin kysyä: kuinka kaukana olemme internetistä, jossa keskustelu korvaa navigoinnin, ja mikä saattaa estää meitä pääsemästä sinne?

Oliver Shoulson: Uskon, että tulemme varmasti suunnittelemaan verkkosivuja ja internetiä kokonaisuutena tavoilla, jotka helpottavat tekoälyagenttien navigointia. Se on väistämätöntä ja todennäköisesti hyvä asia. Se parantaa lopulta tehokkuutta, jolla agenttimme ja avustajamme voivat suorittaa tehtäviä puolestamme. En kuitenkaan välttämättä halua internetiä, jolle voi vain puhua mutta jota ei koskaan näe.

Suunnittelijoiden – käyttöliittymä- ja vuorovaikutussuunnittelijoiden – tehtävä on hyödyntää ymmärrystämme ihmisten kognitiivisista vinoumista ja rakenteista. Niiden avulla voimme rakentaa intuitiivisia käyttöliittymiä digitaalisen tai virtuaalisen maailman kanssa toimimiseen.

Graafisten käyttöliittymien suunnittelijat ovat pitkään löytäneet nerokkaita tapoja vedota fyysisen maailman vuorovaikutuksiin ja jäljitellä niitä verkkosivuilla. Liukusäätimet, kytkimet ja painikkeet ovat asioita, joiden kanssa olemme tottuneet toimimaan fyysisesti. Meillä on jo kognitiiviset valmiudet käyttää niitä, joten voimme soveltaa samaa ymmärrystä digitaaliseen käyttöliittymään.

Keskustelukäyttöliittymien kyvykkyyksien avulla teemme pohjimmiltaan samaa, mutta vetoamme erilaiseen kognitiiviseen rakenteeseen: kielellisiin kykyihimme. Vielä vähän aikaa sitten emme pystyneet jäljittelemään niitä realistisesti. Suurten kielimallien merkittävä läpimurto on siinä, että riittävän datan, koulutuksen ja valvonnan avulla ne voivat tuottaa ensimmäistä kertaa jotakin luonnolliselta ihmiskieleltä tuntuvaa.

Se antaa meille uuden tavan olla vuorovaikutuksessa jonkin kanssa, mutta en usko keskustelun olevan luonnostaan graafisia käyttöliittymiä parempi. Ne vain vetoavat ihmiskokemuksen eri puoliin.